Professori Osmo Apunen arvioi Kekkosen aikaa
Siinä näkijä missä tekijä, voi ihan hyvin sanoa Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan emeritusprofessorista Osmo Apusesta, 70.
Ennen 30-vuotista professorin pestiään hän oli tutkijana Helsingin yliopistossa, johtajana Ulkopoliittisessa instituutissa ja toimistopäällikkönä Ulkoasiainministeriössä. Noina yhdeksänä vuotena (1965–1973) hän osallistui aktiivisesti Suomen ulkopolitiikkaa toisen maailmansodan sodan jälkeen viitoittaneen Paasikiven–Kekkosen ulkopoliittisen linjan ohjelmasisällön kirjoittamiseen.
– Olen itse ollut rakentamassa sitä Kekkosen linjan ohjelmallista puolta. Olin silloin politiikan tutkija. Me kirjoitettiin se ohjelmallinen Paasikiven–Kekkosen linja.
Kekkonen laski rumatkalat TamminiemeenKekkonen pelasikoko ajan
Professorina ollessaan Apunen opetti ulkopolitiikan tutkimista ja kirjoitti jo klassikoksi muodostuneen Paasikiven–Kekkosen linjan (1977). Hänen myöhempiä samaa asiaa käsitteleviä teoksiaan ovat Tilinteko Kekkosen aikaan: ulkopoliittinen valta ja vallankäyttö Suomessa (1984) ja Linjamiehet. Paasikivi-seuran historia (2005).
Tänä keväänä ilmestyvä Pettureita ja patriootteja -kirja käsittele Paasikiven linjan historiallista syntyä. – Siinä selvitetään, miten se syntyi sodan aikana ja ketkä sen tosiasiassa muotoilivat. Linja oli jo olemassa, kun Juho Kusti Paasikivi sai vallan.
Mitä kauemmas Kekkosen ajasta ja omasta osallistumisestaan ulkopolitiikan tekemisen taustajoukkoihin on kuljettu, sitä suorasanaisemmin Apunen on arvioinut ja jopa arvostellut presidentti Urho Kekkosen aikaa (1956–1981).
Apunen sanoo suoraan, että Suomen ulkopolitiikassa ja kansainvälisessä asemassa toteutettiin suursodan voittajan Neuvostoliiton tahto. Sitä varten luotiin ensin jatkosodan aikana Paasikiven linja ja sitten siitä viritetty Paasikiven–Kekkosen linja.
Stalinin tahto läpi
vasta sotien jälkeen
Apunen kertoo, että Neuvostoliiton johtajalla Josif Stalinilla oli Suomea koskeva ulkoasiainkomissariaatin suunnitelma valmiina jo 1938, ennen talvisotaa. Suunnitelman sisältämät oleelliset vaatimukset esitettiin ennen sotia ja sotien välillä erilaisina versioina Suomelle.
– Vasta sotien jälkeen 1948 Stalinin tahto meni vihdoin lävitse. Se vei kymmenen vuotta.
Neuvostoliiton vaatimuksia oli esittämässä lähes aina kuuluisaksi tullut lähetystösihteeri Boris Jartsev. Jartseviakin merkittävämpi taustahahmo oli hänen vaimonsa Zoja Rybkina, joka Tukholman lähetystön tiedustelupäällikkönä organisoi Suomen poliittisia puhdistuksia ja kotiryssäjärjestelmää.
Vuonna 1948 Suomen ja Neuvostoliiton välille solmittiin Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus, YYA-sopimus, joka oli perustavaa laatua oleva osa Neuvostoliiton Suomi-suunnitelmaa.
Vuonna 1946 presidentin virkaan astunut Paasikivi ei ollut Apusen mukaan Paasikiven linjan luoja, edes suomalaisten puolella.
– Meillähän on sellainen käsitys, että Paasikivi tuli kuin ukko ulos laatikosta ja keksi tämän linjan. Eihän se niin ollut. Linjan syntyminen oli kymmenen vuoden prosessi.
– Kun Paasikivi tuli ruoriin, siinä oli tasan yksi vaihtoehto olemassa. Hän ikään kuin astui siihen rooliin. Paasikivihän tuli Paasikiven linjalle hyvin myöhään, vasta 1944. Eikä ollut edelläkävijä siinä asiassa. Paasikiven linjalla oli muita huomattavasti aikaisemmin.
Apunen luettelee liudan merkittäviä miehiä, jotka olivat jo sodan aikana Paasikiven linjalla. Heidän joukossaan oli muiden muassa Kekkonen.
Stalinin tahdon merkittävä osa oli, että ystävällismielisessä Suomessa asiat hoidetaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n kautta ja avulla.
– Neuvostoliiton ulkoasiainkomissaarin huhtikuun 1938 ohjelma ajettiin vähitellen läpi. Ja siihen kuului nimenomaan tämä järjestelmä, että valtiollisen koneiston taustalla toimii tällainen vertikaalinen valtayhteys, jota hoitaa KGB.
Kekkonen sopi hyvin
kotiryssäjärjestelmään
Paasikivi piti Apusen mukaan KGB:n miehet etäällä. Hän salli vain välttämättömän.
– Ideana oli nimenomaan se, että Suomen sisältä käsin KGB ohjaa asioita. Siihen Paasikivi alistui. Paasikivi ei kuitenkaan laskenut näitä ”turvamiehiä” liian lähelle. Hän antoi muiden tehdä likaisen työn. Paasikivi piti omat liepeensä puhtaina.
Kekkonen oli toista maata.
– Kekkonen sitten laski Tamminiemeen nämä, kuten Paasikivi sanoi, rumat kalat. Mutta instituutio oli jo valmiina.
KGB:n tehtävänä oli saada Suomeen niin sanottu kotiryssäjärjestelmä.
– Tämä kotiryssäjärjestelmä ei ollut Kekkosen keksintö. Mutta hän hyväksyi, että näin asiat hoidetaan.
Kekkonen sopi suunnitelmiin hyvin. Kekkosen vallankäyttö perustui Neuvostoliiton hyväksymälle järjestelmälle.
– Kekkonen helpotti KGB:n työtä suunnattomasti, koska se saattoi sopia ylimmän johdon kanssa suoraan sen, mitä Paasikiven aikana oli jouduttu välikäsien kautta hoitamaan. Kekkonenhan siinä oli jo ollut välikätenä pääasiassa. Kekkosen luoksehan ne meni jo sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana. Kekkonen oli jo siinä systeemissä.
– Kun Kekkonen tuli presidentiksi, asiat menivät eteenpäin. Venäläisethän sen keksi, että Paasikiven linjalta edetään Paasikiven–Kekkosen linjalle. Paasikiven–Kekkosen linja oli ollut venäläisten ohjelmallinen teksti jo pari vuotta aikaisemmin. Siinä Jartsevin lopullinen ohjelma toteutui. Se oli Jartsevin vuonna 1938 aloittaman ohjelman toteutus tämä Paasikiven–Kekkosen linja.
Apunen sanoo, että KGB:n kehittämä Suomen asioiden hoitamisjärjestelmä oli sekä Neuvostoliiton että Suomen kannalta toimiva järjestelmä.
Kekkosesta ei ollut
pelkästään vahinkoa
– Kyllähän Kekkosen eduksi täytyy sanoa, ettei hän käyttänyt järjestelmää pelkästään Suomen vahingoksi.
Apunen arvioi, että Suomen puolueettomuuspolitiikka toteutuneessa muodossaan ja integraatiokehitys Efta- ja EEC-sopimuksineen olivat Kekkosen taitavan politiikan hedelmiä.
Samaan yhteyteen Apunen kuitenkin sanoo, että Neuvostoliitolle ystävällismielinen puolueeton maa oli tarpeellinen.
– Eivät ne halunneet toista Puolaa tai Tšekkoslovakiaa. Ne tarvitsivat nimenomaan maan, joka oli uskottava lännestä katsoen. Kuvitelma, että ne olisivat halunneet jotenkin nielaista Suomen, ei pidä paikkaansa. Ne tarvitsivat nimenomaan sellaista sopivasti heille kuuliaista puolueetonta maata, joka oli kuitenkin puolueettomana uskottava. Venäläisillä ja Kekkosella oli yhteinen intressi.
Itsevaltainen Kekkonen otti suomalaisilta, Suomen poliittiselta järjestelmältä, vallan itselleen tehdäkseen hyvää idänpolitiikkaa.Vahva Kekkonen nitisti parlamentarismin, etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
– Kekkonen pelasi koko ajan. Hän oli poliitikko kaiken aikaa.
– Minusta Jaakko Kalela, hänen pitkäaikainen avustajansa, kyllä sanoi sen olennaisimman, että varsinkin sieltä 70-luvulta lähtien Kekkoselta oma etu ja valtionetu pyrkivät sekaantumaan. Hän ei siis osannut pitää niitä aina erillään.
lehti 