Valtion lainakauppiailla on tänä vuonna edessä 20 miljardin euron urakka
Valtiokonttorissa, Helsingin Hakaniemessä sijaitsevan Ympyrätalon yläkerrassa, pidettiin marraskuun 5. päivä huutokauppa. Meklarit olivat paikan päällä, mutta huutajat pitkin maailmaa tietokoneruutujensa ääressä. Tarjolla oli miljardin euron edestä tavaraa. Puolen tunnin huutokaupassa tarjouksia tuli 2,3 miljardin euron edestä.
Valtiokonttorin lainakauppiaat olivat myymässä miljardin euron lisäsiivua vuoden 2012 sarjaobligaatioon.
– Ostoerät ovat yleensä kaksi–kolmekymppiä, satanen on jo suuri erä, apulaisjohtaja Ari-Pekka Latti Valtiokonttorista kuvailee. Latin puheissa luvut tarkoittavat miljoonia euroja.
Viime aikoina on vuosittain pidetty vain 1 – 2 huutokauppaa.
– Tänä keväänä pidetään ehkä saman verran. Saattaa olla, että tulee töitä loppuvuodellekin.
Uutta lainaa vanhan tilalle
Valtion tämän vuoden budjetti on kahdeksan miljardia euroa alijäämäinen ja se lainamiesten on hankittava jostakin. Mutta se ei riitä, sillä aina on myös vanhoja lainoja menossa maksuun.
Tammikuussa lainojen kuoletuksia maksettiin runsaat kolme miljardia euroa, tässä kuussa kaksi. Huhtikuun 25. päivä pitää maksaa takaisin korkoineen lähes seitsemän miljardin laina.
– Meidän rahan tarve tälle vuodelle on kaikkiaan noin 20 miljardia euroa.
Summa on lähes kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna.
Päivän päälle tarkkaa touhua
Marraskuussa huutokaupattu laina oli alun perin laitettu liikkeelle neljän miljardin euron suuruisena toukokuussa 2007. Valtio maksaa ”lainapaperin” siivun kulloisellekin haltijalle määräpäivänä vuosittain 4,5 prosentin koron. Takaisin laina maksetaan vuonna 2012.
Vuorovuosin valtio myy viiden ja yhdentoista vuoden eurolainat. Näin takaisinmaksua tasataan eri vuosille. Koronmaksu- ja takaisinmaksupäivätkin sovitellaan tarkasti, jottei yhdelle päivälle tule tolkutonta piikkiä. Kyse on kuitenkin miljardeista.
Valtio ottaa jatkuvasti myös alle vuoden mittaista lyhytaikaista lainaa. Lisäksi myydään lainoja muissa valuutoissa, vaikka niiden maksut muutetaankin heti euromääräisiksi, jotta syliin ei tule valuuttakurssitappioita.
Rahaa kaikkialta maailmasta
Lainaa liikkeelle laskettaessa ostajia voi olla pitkälti toistasataa. Ne ovat eläke- ja vakuutusyhtiöitä, sijoitus- ja muita rahastoja, mutta myös muiden maiden keskuspankkeja euroalueen ulkopuolelta.
Nykyisestä lainakannasta lähes 90 prosenttia on myyty ulkomaille. – Suomessa meillä ovat sijoittajina lähinnä isot eläkevakuutusyhtiöt, mutta eivät nekään kaikkia rahojaan halua Suomen valtioon sijoittaa.
Valtaosa on myyty Eurooppaan, mutta joukossa on niin Lähi-idän ja Venäjän öljyrahoja kuin Kiinan keskuspankinkin ylijäämiä. Tammikuussa myydystä kahden miljardin dollarimääräisestä lainasta vain pieni osa jäi Eurooppaan. Tarkoitus olikin pitää yllä dollareissa sijoittavien kiinnostusta.
Suomalaislehtiä ei maailmalla lueta
Valtiokonttorilla on lainakaupassa 14 pankkia markkinatakaajina. Kaksi niistä on Suomessa tuttuja, Nordea ja Pohjola, muut ovat eri puolilta Eurooppaa ja USA:sta.
Kumppanipankit välittävät lainaa sijoittajille ja keräävät oman siivunsa ohesta.
– Me olemme täysin riippuvaisia pankkimaailman toiminnasta. Suoraan kaikkiin mahdollisiin sijoittajiin yhteyksien pitäminen olisi ylivoimaista.
Tosin nyt kun ajat ovat tiukat, Valtiokonttorin väkikin joutuu sijoittajien kanssa entistä enemmän keskustelemaan.
Toistaiseksi Suomella on hyvä maine eivätkä sijoittajat maailmalla lue suomalaisten lehtien uutisia irtisanomisista ja lomautuksista.
Latti kävi juuri Saksassa tapaamassa sijoittajia.
– Heillä on muutaman kysymyksen lista. Riippuvuus Venäjästä ja yleensä viennistä kiinnostaa.
Suomen ongelmat näyttävät vielä pieniltä moniin muihin maihin verrattuna.
Muiden murheet vaikuttavat meihin
Jotta sijoittajia kiinnostaisi Suomen lainapapereiden ostaminen, niistä pitää tarvittaessa päästä eroon. Päivän hinta liikkuu sen mukaan, miten korot kehittyvät ja millaisiksi Suomen valtion takaisinmaksukykyyn liittyvät riskit arvioidaan.
Jälkimarkkinat ovat erityisen tärkeitä pienille maille. Ne voivat omassa mittakaavassaan tarvita paljonkin rahaa, mutta summat ovat kuitenkin maailman rahoitusmarkkinoilla pieniä.
Nyt jälkimarkkinat ovat heikossa jamassa.
– Ne alkoivat heikentyä jo elokuussa 2007. Se ei ole kuitenkaan ihan välitön ongelma.
Mutta monet Euroopan pienet maat ovat paljon Suomea suuremmissa ongelmissa ja tarvitsevat paljon lisävelkaa. Se voi viedä tilanteeseen, jossa sijoittajat eivät halua yhdenkään pienen maan papereita.
Kenenkään kun ei ole pakko lainata meille euroakaan.
Kuva: Pekka Sipola
uutiskirje 
