NELF-puolueet visioivat tilannetta uusliberalismin raunioilla:
Kesän europarlamenttivaalit sytyttivät Roomassa viikonvaihteessa kokoontuneet eurooppalaiset vasemmistopuolueet esittämään näkemyksiään Euroopan tulevaisuudesta. Oikeistopuolueet ja oikeistoaatteet ovat viime vuodet edustaneet valtavirtaa sekä Euroopan unionissa että monissa jäsenvaltioissa.
Finanssikriisi toi päivänvaloon oikeiston talousopin, uusliberalismin mädännäisyyden, jonka tuloksista kärsii nyt taantuman kourissa oleva maailmantalous. Vasemmistolla on nyt näytön paikka. On kyettävä osoittamaan talouden ja yhteiskunnan kehitykselle uusi suunta, jonka moottorina ei enää toimi kapitalistien ahneus vaan joka tuottaa hyvinvointia kaikille kansalaisille ja ottaa paremmin huomioon myös ympäristön ja ilmaston tarpeet.
Roomassa kokoontuneessa Euroopan uuden vasemmiston foorumissa (NELF) olivat jälleen mukana vasemmistolle perinteiset teemat, Palestiinan ja erityisesti Gazan tilanne sekä sukupuolten tasa-arvoasiat. Rooman foorumin tunnus – toisenlainen Eurooppa, toisenlainen maailma – kuvastaa kuitenkin tämänkertaisen kokouksen visioivaa luonnetta. Nyt jos koskaan tarvitaan vaihtoehtoa entiselle menolle.
Aiheellisestikin voidaan kysyä, mistä kokouksen järjestämisvastuun kantaneet Italian kaksi vasemmistopuoluetta – Italian kommunistinen puolue PdCI ja kommunistinen ”Rifondazione” -puolue PRC – saavat itseluottamusta visioida Euroopan ja sen vasemmiston tulevaisuutta. Ovathan puolueet omassa maassaan onnistuneet keskinäisillä riidoillaan ja keskustavoimien kanssa tehdyillä poliittisilla yhteistyökokeiluilla pelaamaan itsensä ulos Italian parlamentista ja antaneet samalla oikeiston johtajan Silvio Berlusconin käsiin kaikki politiikan valttikortit.
Tosin tämän katastrofaalisen kokemuksen seurauksena puolueet ovat juuri nyt kyenneet lisäämään vasemmiston keskinäistä yhteistyötä. Se näkyi myös Rooman foorumissa parempana vuoropuheluna ja kykynä jakaa foorumin järjestämisvastuuta puolueiden kesken.
Millainen
Eurooppa?
Euroopan tulevaisuutta hahmoteltiin foorumin ykkösistunnossa, jossa alustavan puheenvuoron käyttivät PdCI:in pääsihteeri Oliviero Diliberto ja PRC:n pääsihteeri Paolo Ferrero. Alustuksissa ja keskustelussa nostettiin esille finanssikriisin merkitystä taloudellisten vaikeuksien aiheuttajana. Nykytilanteen kuvaamisen ohella on tärkeätä myös tuoda esille uusliberalistisen politiikan perusluonnetta, joka on suistanut maailmantalouden kriisiin.
Uusliberalistiselle talouspolitiikalle on ollut tunnusomaista pääomavirtojen ja -sijoitusten sääntelemättömyys, hyvätuloisten aseman parantaminen verohelpotuksin ja samaan aikaan tapahtuva pieni- ja keskituloisten sosiaalisen ja taloudellisen aseman heikentäminen ja julkisten hyvinvointipalvelujen yksityistäminen ja alasajo.
Oikeiston ja sitä myötäilevien keskusta- ja joissakin maissa myös sosialidemokraattisten puolueiden kannattaman uusliberalistisen politiikan ideologinen ydin perustuu vahvojen yksilöiden oikeuksien korostamiseen yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun kustannuksella. Taloudessa vallinneen nousukauden aikana tämä oppi on onnistuttu markkinoimaan polkuna, jota kulkemalla kaikilla on mahdollisuus menestykseen ja vaurauteen.
Uusliberalismin kuplan puhjettua yhä useammat tavalliset ihmiset ovat taas tyhjän päällä, monet menettävät asuntonsa ja vielä useampi työpaikkansa. Keinottelemalla omaisuuksia hankkineet ovat jo kauan sitten siirtäneet rahansa turvaan veroparatiiseihin tai ainakin turvattuihin sijoituskohteisiin odottamaan aikaa, jolloin keinottelun ja kriisin kustannukset on ulosmitattu pieni- ja keskituloisilta palkansaajilta ja eläkeläisiltä verojen ja maksujen korotuksina sekä julkisten palvelujen leikkauksina.
U-käännös on
nyt tarpeen
Nyt tarvitaan politiikan u-käännöstä, vaati Oliviero Gilberto Rooman foorumissa. Maailmantaloudelle on rakennettava sellainen uusi arkkitehtuuri ja säädettävä sellaiset pelisäännöt, ettei entinen meno enää ole mahdollista.
Samaan aikaan hänen mukaansa on vahvistettava Euroopan sosiaalisia rakenteita sekä kansalaisten ja työtätekevien oikeuksia. Euroopan unionilla ja sen elimillä on tässä uudistamistyössä oma keskeinen roolinsa. Gilberton mukaan nyt tarvittaisiin Euroopalle demokraattista hallintoa toteuttamaan uudistukset ja demokraattiset pelisäännöt. Samoja tavoitteita on ajettava myös globaalisti, mutta Eurooppa on monissa asioissa kuitenkin yhtenäisempi. Tämä avaa vasemmistolle näköaloja ja eteenpäin menon mahdollisuuksia, joita meidän tulee kesän europarlamenttivaaleissa pystyä poliittisesti hyödyntämään.
Foorumin kakkosistunnon keskeisenä teemana oli työntekijöiden aseman ja oikeuksien parantaminen. Pääalustajina toimineet PdCI:n Gianni Pagliarrini ja keskusammattijärjestö CGIL:n Eurooppa-vastaava Nicola Nicoloso näkivät oikeiston uusliberalistisen politiikan syynä siihen, että työtätekevien asema Euroopassa ei ole viime vuosina parantunut. EU:n komissio on ajanut eteenpäin työntekijöille kielteisiä lakiehdotuksia, kuten palveludirektiiviä tai työaikadirektiiviä ja komissiota ovat tukeneet EU:n neuvostossa olevat hallitukset, joista useimmat ovat Suomen hallituksen kaltaisia oikeiston ja keskustan liittoja.
Onneksi EU:n parlamentti on kyennyt poistamaan lakiehdotuksista työntekijöiden kannalta ongelmallisimmat kohdat. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia meppejä parlamenttiin eri maista valitaan. Työelämäkysymysten käsittelyn osalta parlamentista on esimerkkejä, että eräät mepit ovat toimineet vastoin oman puolueensa linjauksia kansallisessa hallituksessa. Esimerkiksi vastikään parlamentin käsittelyssä olleessa työaikadirektiivissä suurin osa Suomen mepeistä äänesti komission työelämän huononnusdirektiiviä vastaan vastoin Suomen hallituksen ja työministeri Tarja Cronbergin kantaa.
EU-parlamentilla
on väliä
Työntekijöiden oikeuksien vahvistamiseksi EU-parlamenttiin olisi kuitenkin saatava vahvempi vasemmiston edustus. Vasemmistopuolueiden tulisi vaalikampanjoissaan nostaa esille työelämän kysymyksiä. Vasemmistoedustuksen vahvistaminen parlamentissa antaisi vastapainoa komission ja hallitusten pyrkimyksille heikentää työntekijöiden etuja. Tämä olisi entistä merkityksellisempää nyt, kun myös EY-tuomioistuin on antanut päätöksiä (mm. Viking Linen ja Lavalin tapaukset), joissa pääoman oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen on nostettu työntekijöiden perusoikeuksien, kuten työtaisteluoikeuden yläpuolelle.
Työelämäkysymyksistä käydyssä keskustelussa esille nostettiin myös ammattiyhdistysliikkeen rooli. Työelämäkysymyksissä on syytä vahvistaa vasemmiston ja ay-liikkeen yhteistyötä erityisesti laman oloissa. Muun muassa Norjassa tällainen yhteistyö johti siihen, että ay-liikkeen tuki vasemmistolle ja sosiaalidemokraateille lisääntyi poliittisissa kysymyksissä, muun muassa yksityistämisen vastustamisessa ja julkisten hyvinvointipalvelujen puolustamisessa.
Tällaista yhteistä rintamaa tarvitaan koko Euroopan laajuisesti nyt, kun hyvinvointipalvelujen leikkaukset ovat monessa maassa edessä finanssikriisin laskujen maksuvaiheessa. Seuraava NELF, joka järjestetään Norjassa ensi lokakuussa, keskittyykin finanssikriisin vaatimien toimenpiteiden ja vasemmiston vaihtoehtojen kehittämiseen.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton poliittinen sihteeri.
uutiskirje 