Vesangan kylän Ruokkeella syntynyt Ossi Kolmonen ei ole kauas juuriltaan karannut. Kuusi vuotta mies asui kaupungissa kerrostalossa, kunnes rakensi perheelle omakotitalon vain kahden kilometrin päähän synnyinkodistaan 25 vuotta sitten. Vuodenvaihteessa Vesangasta tuli osa Jyväskylän kaupunkia, mutta se ei kyläläisten elämään ole pahemmin vaikuttanut.
– Olin jo pitkään sitä mieltä, että yhteen vaan. Palvelut eivät parane, mutta eivät varmaan huononekaan. Tästähän ei ole kuin kymmenen kilometriä keskustaan, josta palvelut on tähänkin asti haettu ja siellähän kaikki käyvät töissä.
Ammattikoulun kirvesmieslinjan jälkeen Ossi Kolmonen teki timpurin töitä ensin rakennusliikkeiden palveluksessa ja vuodesta 1980 lähtien kaupungin palkkalistoilla. Sisäisen haun kautta Kolmonen päätyi kouluviraston leipiin Lyseon lukion vahtimestariksi.
– Vaihdos oli tavallaan pakon sanelema, kun kaupunki supisti talopuoltaan. En ole katunut. Sitä paitsi keho oli jo siinä kunnossa, ettei raksalla enää pystyisi töihin.
Vahtimestarin työ on Kolmosen mielestä mukavaa yleismiehen hommaa. Koulutalon rapistuminen kuitenkin askarruttaa entistä rakennusmiestä.
– Koulun uudemman puolen seinät on rakennettu aikanaan väärin. Talo on ihan mätä, ja kaatokunnossa. Yli 100-vuotias vanha puoli sen sijaan on rakennettu nerokkaasti. Esimerkiksi seinien kosteuden poisto toimii hyvin.
Tukkilaanilla
potkittiin palloa
Vaikka nivelet jo paukkuvat, Kolmosen innostus urheiluun ja erityisesti pallopeleihin, ei osoita laantumisen merkkejä. Iskiasvaivojen taltuttamiseksi mies roikottaa välillä itseään pää alaspäin autotallin katosta vanhojen laskettelumonojen pohjaan ruuvattujen koukkujen varassa. Sitten taas mennään.
– Innostus urheiluun ja erityisesti pallopeleihin syttyi jo lapsena. Ruokkeella potkittiin palloa tukkilaanilla, kun muuta paikkaa ei ollut. Koulullakaan ei ollut urheilukenttää, mutta pihapelejä riitti.
Varsinaisen jalkapallokipinän poikaan sytytti eno 60-luvun puolivälin paikkeilla.
– Eno oli pelannut jalkapalloa Vesangan Vesassa. Hän houkutteli mukaan katsomaan Jyväskylän Pallokerhon pelejä. Olin suunnilleen kymmenen vanha, kun skootterilla ajettiin Hippokselle. Tuumasin, että haluan tommosen pelipaidan, jossa on vihreät ja valkoiset pystyraidat.
Muutaman vuoden kuluttua Kolmonen rupesikin käymään kaupungissa Pallokerhon junnujen harjoituksissa.
– Pari kolme vuotta kuljin kymmenen kilometriä polkupyörällä, ennen kuin sain mopon. Pelasin jo 15-vuotiaana ensimmäisen miesten pelin kolmosdivisioonassa.
Nelisentoista kautta Kolmonen pelasi JyPK:n edustusjoukkueessa, kunnes talonrakennuspuuhien myötä siirtyi puulaaki- ja sitten ikämiesjoukkueisiin. Eikä jalkapallo riittänyt energiselle pelimiehelle. Lajivalikoimaan ovat kuuluneet myös kaukalopallo, jääpallo ja lentopallo. Peliuran kohokohdaksi muodostui TUL:n jalkapallomestaruus 1979, kun loppuottelussa kukistui mestaruussarjassa kesän pelannut Turun Pyrkivä.
Nuorille jotain
järkevää tekemistä
Tällä hetkellä Ossi Kolmonen häärii muun muassa tullilaisen Vesangan Vesan puheenjohtajana ja Keski-Suomen Kaukalopallo ry:n hallituksessa. Kyläseurassa puuhaa riittää.
– Seura harrastaa jalkapalloa, kaukalopalloa ja salibandya, jota pelataan sählyn nimellä. Vedän junioreita sekä kaukalopallossa että jalkapallossa neljä iltaa viikossa. Kuitenkin kuutena iltana viikossa pitää käydä koulun ovia avaamassa, kun eivät anna seuralle kuin yhden avaimen.
Lapsia kylällä riittää, kun omakotitaloja rakennetaan lisää ja vanhoihinkin taloihin muuttaa lapsiperheitä.
– Tämä on vireä kylä, mutta vetäjiä ei ole seurassa liikaa.
Kolmonen pitää vähän hölmönä, että aivan pieniäkin lapsia kuskataan autolla kaupunkiin urheiluharrastuksiin.
– Ei siinä ole mitään järkeä. On tärkeää saada enemmän lähiliikuntapaikkoja, niin ettei ainakaan ihan pienimpiä tarvitse ajeluttaa ympäri kaupungin. Bensankulutuskin vähenisi.
Mutta mikä saa kokopäivätyötä tekevän miehen lähtemään kuutena viikossa muita liikuttamaan?
– Sitä muistaa oman lapsuutensa, kun ei täällä ollut juuri minkäänlaista tarjontaa. Ajattelen, että jos vähän edes pystyisi tarjoamaan kylän nuorille harrastusmahdollisuuksia. On täälläkin huomattu, että jos nuorilla ei ole järkevää tekemistä, niin voivat tehdä pahojaan.
”Joku himo on
pallopeleihin”
Omaakaan pelaamistaan Kolmonen ei ole malttanut lopettaa, vaikka nivelet ovat jo aika sökönä.
– Jalkapallo oli aikamoista rääkkiä kolmosdivisioonassakin, kun 6–7 kertaa viikossa pelattiin. Joku himo minulla on noihin pallopeleihin. Se on vaan niin mukavaa, että eihän niistä vieläkään osaa pois olla.
Haastattelupäivän iltanakin Kolmonen oli lähdössä JyPK:n ikämiesten jalkapalloharjoituksiin.
Intohimoinen jalkapallomies odottaa malttamattomana, kun seurafuusiosta aikoinaan syntynyt JJK keväällä tuo vihdoin liigapelit kaupunkiin.
– Ensimmäistä liigakautta odotetaan ihan vesi kielellä. Kauan sitä toivottiinkin. Nyt jalkapallo on Jyväskylässä ihan pysyvästi mennyt pesäpallon ohi.
Vesangan kylässä on ollut asutusta jo 450 vuotta. Sen kunniaksi kylällä vietetään tänä vuonna monenlaisia juhlatapahtumia. Myös urheiluseura Vesan suunnitelmissa on jalkapallon juhlaturnaus. Kylän vaiheet on kirjattu viitisen vuotta sitten ilmestyneeseen kyläkirjaan ja nyt vesankalaisilla on myös työväentalosta kunnostettu kylätalo Rientola, jonka talkoisiin Kolmonen ei ehtinyt, kun touhua riitti nuorten parissa.
uutiskirje 
