Harmaahylkeeseen pitää Lappalaisen mukaan suhtautua samalla tavoin kuin muuhunkin suurriistan kuten hirveen. Kantaa pitää säädellä metsästyksellä.
– Harmaahyljettä on vaikea metsästää, mutta se kestää kiintiön mukaisen metsästyksen, Lappalainen arvioi.
Vain noin puolet vähän yli tuhannen yksilön Suomen kiintiöstä täyttyy. Kun tapporaha Suomessa otettiin käyttöön vuonna 1909, yli 10 000 harmaahyljettä pääsi saalistilastojen mukaan vuosittain hengestään.
Tapporahalla kannustettu metsästys vähensi hylkeiden kalastukselle aiheuttamia haittoja. Viranomaiset, luotsit merivartijat, sotilaat ja jäänmurtajien henkilökuntakin kokivat hylkeiden vähentämisen velvollisuudekseen.
Tapporahajärjestelmästä luovuttiin vuonna 1975, kun saalismäärä oli pudonnut alle tuhanteen yksilöön. Metsästys ja ympäristömyrkyt, pahimpana polyklooratut bifenyylit (PCB) aiheuttivat kannan laskun. PCB aiheuttaa hylkeelle kohdunkuroutuman estäen lisääntymisen.
Itämerellä arvioidaan tapetun noin 600 000 hyljettä viime vuosisadan aikana. Kantojen alamäen seurauksena molemmat Manner-Suomen hylkeet norppa ja halli suojeltiin vuonna 1988.
– Problemaattista on, miten ratkaistaan kalastuksen ja hylkeiden välinen ristiveto. Halli on nokkela ja oppivainen. Tämä on aidosti pulmallinen kysymys, luonnonsuojelija ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Lappalainen pohtii.
Upoksiin ei
saa ampua
Kalastajien ja yleensäkin saaristolaisten viha hylkeitä kohtaan on niin suurta, että eläimiä myös salakaadetaan. Määrä voi olla huomattavakin. Lappalainen tyrmää kuitenkin hylkeiden ampumisen ”upoksiin” epäeettisenä.
Ongelma on ratkaistava niin, että metsästetyn hylkeen hyötykäyttöä edistetään samalla tavalla kuin muutakin suurriistaa. Tämä edellyttää toimivien markkinoiden syntymistä. Traanin, hylkeen lihan, turkin ja luiden käyttö on jäänyt ”käsityöläisasteelle”. Hallikantojen ja saaliskiintiöiden kasvaessa teollinenkin käyttö voi olla mahdollista.
– Metsästys ei ole nyt taloudellisesti kannattavaa eikä harrastuksena palkitsevaa, Lappalainen kiteyttää.
EU valmistelee säädöstä, jonka mukaan eettisesti arveluttavat hyljetuotteet suljetaan markkinoilta. Kauppapoliittisin keinoin on tarkoitus kieltää Kanadan grönlanninhylkeiden lahtaus. Jos metsästyksen eettistä kestävyyttä ei meillä pystytä osoittamaan, säädöksestä voi tulla ongelmallinen hylkeenmetsästykselle Suomessa.
Kanadassa tapetaan 275 000 hyljettä vuodessa. Meillä hallin metsästys on vähin erin sallittu vuodesta 1998 lähtien.
Hylkeen pyytäminen ampumalla vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Osaavista hylkeen ampujista on puute. Lappalainen ei sulje pois mahdollisuutta vähentää kantaa myös loukuin, kuten perinteisesti on tehty. Rysän yhteyteen voidaan asentaa hyljeloukku.
Ympäristöopas
hylkeen avulla
Markku Lappalaiselta on ilmestynyt teos yksinkertaisesti nimellä Hylkeet. Hienostuneesta ja komeasta kuvituksesta vastaa porilainen luontokuvaaja Seppo Keränen.
Kirja ei ole vain kertomus hylkeistä eläiminä tai hylkeisiin liittyvästä perimätiedosta. Otuksen kautta saa myös tietoa Itämeren tilasta ja biologiasta.
Kysymysmerkkejäkin jää mm. se, vaikuttavatko sinilevät hylkeiden elämään. Se näyttää varmalta, että norppa kärsii ilmastonmuutoksesta.
Norppa on riippuvainen jääröykkiöistä ja lumesta, koska kuutti tarvitsee pesän. Halli puolestaan pärjää jäättöminäkin talvina synnyttäen kalliorannoille.
Suomella on suuri vastuu uhanalaisen norpan selviytymisestä. 80 prosenttia Itämeren norpista asustaa Perämerellä. 15 prosenttia niistä elelee eteläisimmällä levinneisyysalueellaan Riianlahdella.
Jäälakeuksille synnyttämään tottunut halli saa perheenlisäystä myös Saarenmaan somerikkorannoilla.
Määrätietoinen
ja voimakas
Lappalainen kuvaa harmaahyljettä määrätietoiseksi ja voimakkaaksi verkkojen ja lohikassien repijäksi. Kekseliäs eläin ryövää saalista, ennen kuin ihminen osaa rakentaa hylkeen kestäviä pyydyksiä. Push upp -rysät eivät verkoilla kalastavia auta. Lappalaisen mukaan Selkämerellä verkkokalastajat ovat heittäneet pyydykset orrelle hyljevahinkojen vuoksi.
Hallin ruokavalio ei yleisesti kuitenkaan pahasti rokota kalastajalle tärkeää suomukalan määrää. Harmaahylkeen syömästä biomassasta muutama prosentti koostuu siiasta, kampelasta, kilohailista, lohesta ja meritaimenesta kustakin.
Silakan osuus on 70 prosenttia.
Sukellusvenesotaa
lohikalojen kanssa
Selkämerellä tehtyjen vedenalaiskuvausten mukaan lohikalat käyvät ikään kuin sukellusvenesotaa halleja vastaan. Ne ”pysäyttävät moottorit”, lamaantuvat hylkeiden läheisyydessä, jotta eivät aiheuttaisi pedon aistittavia virtauksia ja paineaaltoja.
Tiukka halli voi tavoitella silakkaa jopa 80 metrin syvyydestä. Pienempi norppa ui alas puoleenkin kilometriin Pohjoisella Jäämerellä tehtyjen havaintojen mukaan.
lehti 