Martti Korhonen
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen vaati viime viikonvaihteessa hallitukselta voimakkaampaa elvytyspolitiikkaa. Ministeri arvioi aivan oikein, että taantuma syvenee edelleen ja hallituksen on oltava valmiina lisäpanostuksiin. Voimakas valtiolähtöinen elvytys ja siihen liittyvät teemat ovat monelle hyvin tuttu vaihtoehto. Ulostulollaan Pekkarinen yhtyi Vasemmistoliiton jo viime vuonna esittämiin vaatimuksiin väkevämmästä elvytyksestä laman torjumiseksi.
Ehdotimme nykyistä mittavampaa julkisen talouden piristysruisketta, panostusta kuntatalouteen ja vireämpää työllisyyselvytystä. Jo silloin oli päivänselvää, että vain tätä kautta saadaan rakennettua uusi, entistä ehompi silta yli taloustaantuman. Viime marraskuussa elvytyspakettimme sai tukea muiltakin puolueilta viennin ja tuotannon sorruttua finanssikriisin seurauksena.
Tuolloin hallitusta eivät konkreettiset toimet kuitenkaan kiinnostaneet. Viime vuonna budjetti rakennettiin talouden korkeasuhdanteen varaan. Vallinneen talousmantran mukaisesti elvytystä ryhdyttiin tekemään hyvätuloisille suunnatuilla veronkevennyksillä.
Sama virttä on veisattu myös tämän vuoden puolella. Vanhasen hallitus ja valtiovarainministeri Katainen eivät ole ymmärtäneet talouskriisin vakavuutta. Työttömyys kasvaa ja talousvaikeudet vaarantavat kunnalliset hyvinvointipalvelut.
Hallitus väittää yhä, että se on elvytyspolitiikassa voitavansa tehnyt veronkevennysten kautta. Hyvätuloisten verojen keventäminen ei tuo kuitenkaan tarvittavaa kasvua kotimaiseen kysyntään. Nyt tarvitaan merkittävää panostusta julkiseen talouteen, kuntatalouksien vahvistamista ja julkisten investointien käynnistämistä.
Jos valitsemme väärän tien, laskun lamasta maksavat 90-luvun alun tapaan tavalliset veronmaksajat. Nämä ihmiset ovat omalla työllään ja yritteliäisyydellään nostaneet Suomen suosta. Ja tässäkö on kiitos? Jos hallitus jatkaa ajanpeluutaan yli kesälomien, on meillä ensi syksynä käsissämme yhä pahempi työttömyysongelma ja täysin holtiton kuntatalouskriisi. Tekoja tarvitaan nyt.
Ministeri Pekkarisen veropuheet ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka eripurainen porvarihallitus on tällä hetkellä monessa asiassa. Hänen mielestään – aivan oikein taas! – myös hyvätuloisten on osallistuttava lamatalkoisiin. Keinoksi ministeri ehdotti pääomaverotuksen kiristämistä.
Vaikka ministeri Pekkarinen puhuisi mitä, faktat osoittavat, että hallitukselta ei näytä löytyvän minkäänlaista luonteenlujuutta verotuksen kokonaisuudistuksen tekemiseksi. Valtionvarainministeri Katainen torppasi tuoreeltaan ehdotukset solidaarisemmasta veropolitiikasta. Toivotalkoot koskevat vain siis kaurapuurolla eläviä lapsiperheitä ja pienituloisia.
Oikea tie verotulojen lisäämisessä on kohdistaa verot veronkantokyvyn mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa suurien omaisuuksien verottamista eli pääomaveron progression lisäämisen lisäksi varallisuusveron palauttamista. Varallisuusverotuksessa käytettävän verotettavan alaraja voitaisiin virittää sellaiseksi, että sen piiriin tulisivat vain 50 000–100 000 varakkainta henkilöä tai kuolinpesää. Näin verotuksen ulkopuolelle jäisivät oman kotinsa ja kesämökkinsä omistavat pieni- ja keskituloiset perheet.
Kuntatalouden puolella kuntien taloutta ja tulopohjaa on vahvistettava, ettei kuntien tarvitse lomauttaa väkeään ja leikata palvelujaan. Oikea ratkaisu kansantalouden elvytyksen kannalta olisi, jos hallitus nopeasti lisäisi kuntien tukea valtionapuina 700–800 miljoonaa euroa.
Hallitus päätti kehysriihessä kuitenkin toisin. Se jätti kuitenkin kuntien itsensä vastattavaksi, mistä saadaan talouden tasapainottamiseen tarvittava miljardiluokan tulolisä. Nyt on jo nähty mihin tämä käytännössä johtaa: kunnat etsivät säästökohteita kissojen ja koirien kanssa. Muun muassa päivähoidon resursseista leikkaaminen on ollut asialistalla, kun kunnille haetaan helpotusta talousahdinkoon.
uutiskirje 
