Pintaa syvemmältä
Vapunpäivä on nyt taas pyhäpäivä Turkissakin. Näin päätti maan parlamentti yksimielisesti viikko sitten. Kansainvälinen työn päivä oli vapaapäivä myös Turkissa vuoden 1980 sotilaskaappaukseen saakka. Kenraali Kenan Evrenin johtama sotilasjuntta muutti tämän, ja paljon muutakin Turkissa.
Voimassa oleva perustuslaki on sotilasjuntan perua, ja osittain muutettunakin se edelleen pitää Turkin yhteiskunnallisen elämän eräänlaisessa pakkopaidassa. Evren hallitsi koko 80-luvun, ensin sotilasjohtajana sitten presidenttinä.
Vapun palauttaminen pyhäpäiväksi on siis kestänyt melkein 30 vuotta, ja tämä on oireellista. Normalisoituminen on edelleenkin pahasti kesken. Maan hallitukset eivät ole uskaltaneet ärsyttää sotilasjohtoa näinkään pienissä asioissa.
Tasan kaksi vuotta sitten sotilasjohto yritti viimeksi julkisesti puuttua maan politiikkaan estääkseen hallitsevan AKP-puolueen ehdokkaan Abdullah Gülin valinnan maan presidentiksi. Hallitus piti kuitenkin päänsä ja siitä lähtien sotilasjohdon ote on vähitellen löystynyt. Ratkaiseva murros ehkä tapahtui vuonna 2004, jolloin maan neljä aselajikomentajaa työsti useita kaappaussuunnitelmia, joiden täytäntöönpanon ylin komentaja kenraali Hilmi Özkök kuitenkin esti.
Evren oli ennen nousuaan sotavoimien ylimmäksi päälliköksi toiminut maan kontragerillajoukkojen komentajana. Nämä joukot toimivat Naton perustaman stay behind -verkoston osana – verkosto tunnetaan yleensä nimellä Gladio sen pitkään ja aktiivisesti toimineen Italian osaston mukaan. Alkuperäinen tarkoitus oli Neuvostoliiton mahdollisen hyökkäyksen jälkeen järjestää maanalaista vastarintaa, mutta paikoitellen näitä huippusalaisia joukkoja ryhdyttiin käyttämään myös sisäisiä vihollisia vastaan.
Näin tapahtui Turkissa, jossa varsinkin kurdikapinalliset ovat kuuluneet näihin vihollisiin. Tästä verkostosta osa on organisoitunut Ergenekon-nimiseksi salaliitoksi. Käynnissä oleva laaja oikeudenkäynti tämän salaliiton siviilipuolen johtajia vastaan on kunnianhimoinen yritys selvittää lähivuosikymmenten hämäriksi jääneitä tapahtumia, jotka ovat vaatineet tuhansia ihmishenkiä. Joitakin eläkkeellä olevia kenraaleitakin on syytetty, mutta vielä virassa oleviin ei ole koskettu.
Sotilasjohdon ideologia on kemalismi, joka korostaa turkkilaisuutta ja uskonnon erottamista valtiosta. Sotilasvallan löystyminen on viime vuoden aikana johtanut kurdinkielen vähittäiseen tunnustamiseen ja kurdinkielisiin TV-lähetyksiin. Kurdipoliitikkoja asetetaan kuitenkin vielä oikeuteen sopimattomista mielipiteistä.
Myös armenialaiset ovat olleet turkkilaisten sisäisiä ja ulkoisia päävihollisia ja näissäkin suhteissa on tapahtunut lientymistä. Jäätikön sulaminen on kuitenkin ollut hidasta. Vaikka armenialaisiin kohdistunut kansanmurha tapahtui jo lähes sata vuotta sitten, ja ennen kansallissankarin Kemal Atatürkin valtaa, siitä ei vieläkään saa puhua kansanmurhana. Ei edes Barack Obama, vaikka hänet juhlittiin äskeisellä Turkin vierailullaan. Kun hän myöhemmin puhui vuoden 1915 tapahtumista armenialaisten käyttämällä nimellä ”Meds Yeghem” eli Suuri Onnettomuus, Turkin ulkoministeriö virallisessa lausunnossaan ilmoitti, että näitä sanontoja on mahdotonta hyväksyä.
Tällainen varsinkin kemalismiin liittyvä mahtipontisuutta esiintyy siis myös hallituspuolueen piirissä. Turkin EU-neuvottelija Egemen Bagis ilmoitti tällä viikolla eräälle ranskalaislehdelle, että Turkki on ratkaisu 80 prosentille EU:n tämänhetkisistä ongelmista. Näitä on hänen mukaansa energiaturvallisuus, puolustus, talouskriisi, lähialueen vakavuus ja puutteellinen demokratia naapurimaissa. Onhan totta, että demokratia naapureissa on vielä heikommissa kantimissa kuin Turkissa, mutta ei Turkin kannata mainostaa itseään liikaa tässä suhteessa.
Ergenekon-salaliiton paljastuminen ja purkaminen saattaa olla ratkaiseva askel Turkin demokratisoitumiskehityksessä, mutta tämä prosessi tapahtuu hitaasti ja edellyttää myös ajattelutapojen syvällistä muutosta. Kemalistit pienenä eliittiryhmänä eivät helpolla luovu johtavasta asemastaan Turkin yhteiskunnassa.
Ennen vappua käydään vielä köydenvetoa siitä, saako Istanbulin vappujuhlaa järjestää kaupungin keskusaukiolla Taksimilla. Vuonna 1977 vappujuhlassa tällä paikalla tapahtui verilöyly: Ympäröivien talojen katoille sijoitetut sala-ampujat tappoivat 34 ihmistä, eikä vieläkään tiedetä, ketkä olivat tämän takana.
Järjestelykomitean silloinen puheenjohtaja Mehmet Karaca on nykyään keskusammattijärjestö DISK:n pääsihteeri. Hän on varma siitä, että hyökkäyksen järjestivät valtion suojaamat piirit. ”Kutsutaan sitä Gladioksi tai Ergenekoniksi tai miksi nyt haluaa. /…/ Kukaan ei olisi uskaltanut tehdä sitä ilman valtion tukea”, hän sanoo Zaman-lehdelle.
Jos hyökkäystä aikoinaan olisi selvitetty, monet myöhemmät veriteot eivät olisi tapahtuneet, ei myöskään vuoden 1980 vallankaappaus. Ehkä tämän vuoden vapusta tulee tunnuskuva Turkin tervehtymiselle?
uutiskirje 
