Työmarkkinoilla eletään jälleen näinä päivinä merkittäviä aikoja. Ratkaisuvaiheessa ovat niin suurliittofuusio kuin neuvottelut uudesta ehkä niin sanotusti pään avaavasta työehtosopimuksesta.
Suuret teollisuuden ammattiliitot joutuvat ratkaisemaan tämän viikon aikana, syntyykö suurliitto TEAM sovitun aikataulun mukaan, otetaanko vuoden aikalisä vai kaatuuko hanke kokonaan. Sähköliiton demarien viimeviikkoinen päätös irtautua hankkeesta aiheuttaa pohdintaa laajemminkin. Viikon lopulla Tampereelle liittokokoukseensa kokoontuva Viestintäalan ammattiliiton väki haluaa tiedon, missä mennään.
Teknologiateollisuus ja Metalliliitto taas yrittävät saada perjantaihin mennessä aikaan työehtosopimuksen, joka saattaa näyttää suunnan muillekin aloille. Pääosa sopimuksista päättyy vuoden 2010 alkupuoliskolla.
Työnantajapuoli on lähtenyt niin nyt käytäviin kuin tuleviinkin palkkaneuvotteluihin tavoitteenaan nolla- tai peräti miinuslinja. Palkansaajajärjestöt ovat puolestaan vähintään yhtä tiukasti viestittäneet, että siltä pohjalta ei ratkaisuja synny. Asetelma on mielenkiintoinen ja haastava.
Metalliliiton ja työnantajien Teknologiateollisuuden käymien neuvottelujen sujumisesta ei julkisuuteen ole kummaltakaan neuvotteluosapuolelta tietoja tihkunut. Siitä ei vielä voi päätellä mitään neuvottelujen etenemisestä, että metalli on kutsunut ylimääräisen valtuustonsa koolle perjantaiksi. Valtuuston päätettäväsi voi tulla neuvottelutulos, mutta yhtä hyvin valtuusto voi myös vain irtisanoa olevan sopimuksen, jolloin neuvottelut jatkuvat vasta syksyllä.
Kun kumpikaan osapuolista ei ole esitellyt julkisuudessa konkreettisia tavoitteitaan, on neuvottelutilannetta vaikea kommentoida. Aika vaikea on kuitenkin kuvitella, että nollalinja voi mennä läpi. Sen vaatimisen lisäksi työnantajat halunnevat entisestään siirtää sopimista paikallis- ja yritystasolla, mistä metallialan työntelijöillä on tältä sopimuskaudelta pääsääntöisesti huonoja kokemuksia.
SAK:n väistyvä puheenjohtaja Lauri Ihalainenkin toivoi vappupuheessaan palkankorotuksia ostovoiman turvaamiseksi. Ilman niitä neuvottelutulosta tuskin syntyy.
Pohjoismaiden surkein
Vaikka suomalaiset ylpeilevät niin avoimuudella kuin sananvapaudellakin, niin olemme yhä pitkän matkan päässä muista Pohjoismaista. Turun Sanomien (3.5. 2009) mukaan Suomi on nimittäin saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta viimeisen 15 vuoden aikana enemmän langettavia päätöksiä kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Suomella on tuona aikana 75 langettavaa tuomiota. Muista Pohjoismaista ”syntisin” Ruotsi on saanut samana aikana vain 22 tuomiota.
Ero on huima. Todennäköisesti Suomi ei pysty asemiaan tässä pörssissä edes lähivuosina parantamaan. Suomen kannalta kiusallisimpia ovat juuri sananvapautta koskevat tuomiot. Ihmisoikeustuomioistuin on kaiken lisäksi ottamassa käsittelyynsä yhdeksän uutta Suomen sananvapausasioita käsittelevää tapausta – ja uusia juttua on vielä odottamassa oven takana.
uutiskirje 
