SAK:n puheenjohtajataisto päättyi keskusjärjestön sosiaalidemokraattien ryhmässä lopulta edunvalvontaosaston johtaja Lauri Lylyn ehkä hieman odotettuakin selvempään voittoon. Äänestysluvut eivät jättäneet mitään sijaa jossittelulle. Jotain tulos kertoo myös aikakauden muutoksesta, sillä nyt teollisuusliittojen asettama ehdokas hävisi selvin luvuin palvelualojen suosikille.
SAK sai Lylystä keskusjärjestön hyvin tuntevan ja kokeneen johtajan, jolla ei liene vaikeuksia hypätä lähes 20 vuotta järjestöä johtaneen Lauri Ihalaisen jättämiin saappaisiin.
Yleensä on tapana sanoa, kun pitkäaikainen johtaja lähtee, että aikakausi vaihtuu. Niin on nytkin. SAK on Ihalaisen jäljiltä yhtenäinen ja voimakas. Sillä on kuitenkin edessään roppakaupalla uusia ja itse asiassa aika valtavia ajan tuomia haasteita.
Konsensushakuisen Ihalaisen johdolla SAK on parin viime vuosikymmenen kehittynyt merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ja taloudelliseksi vaikuttajaksi, jonka merkitys on korostunut ennen muuta silloin, kun maan talous on alkanut yskiä. Kolmikantakaudella SAK on yhdessä muiden palkansaajajärjestöjen kanssa ollut merkittävässä roolissa, kun yhteiskuntaan on haettu vakautta.
Lyly aloittaa puheenjohtajana nyt aikana, jolloin keskeisimmästä kolmikantayhteistyöstä on jäljellä vain muisto. Työnantajapuoli tiivistää omaa edunvalvontaansa ja terävöittää toimintaansa. Se lisää myös palkansaajajärjestöjen paineita.
Entisillä keinoilla ei SAK:kaan uudessa tilanteessa pärjää. Sen tietää niin Lyly kuin muutkin palkansaajajärjestöjen edustajat. Myös työn luonne on muuttunut ja muun muassa erilaiset pätkätyöt lisääntyvät kaiken aikaan.
Vastassa suomalaisella ay-liikkeelläkään eivät ole enää pelkästään vain kotimaan tutut kapitalistit vaan haasteita tulee globaalisti joka puolelta maailmaa.
Suomessa työnantajat haluavat jääräpäisesti siirtää sopimustoimintaa entistä enemmän paikallistasolle. Tämäkin on iso haaste koko ay-liikkeelle. Eroava puheenjohtaja Ihalainen esitti äskettäin lehtihaastattelussa toiveensa siitä, että palkansaajakeskusjärjestöt laatisivat yhteiset pelisäännöt paikalliselle yhteistyölle.
Lyly nousee miljoonan jäsenen keskusjärjestön johtoon. Mahdollista on tosin sekin, että lähitulevaisuudessa palkansaajajärjestöt lähenevät toisiaan niin, että ne ovat jollakin aikataululla valmiit yhdistämään voimansa niin ikään yhteistä voimaa hakevaa työnantajaleiriä vastaan.
uutiskirje 