Kaukainen EU on oikeasti ihan lähellä
Piha on täynnä pieniä poikia, omia ja vieraita. Koira juoksee ja kahdeksanvuotias tuo äidille kukkia. Aurinko paistaa. Ollaan EU-maan pikkukaupungissa, puutalon puutarhassa.
Riihimäen ääniharava, Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen haravoi pihaansa toukokuussa keskellä päivää.
– On tämä oikeasti aika ihanaa elämää, Pekonen pohtii.
Juuri nyt hän on virkavapaalla lähihoitajan työstään kaupungin terveyskeskuksesta tehdäkseen politiikkaa, tällä hetkellä ensisijaisesti eurovaalikampanjaa. 30-vuotias Pekonen on puolueensa toinen varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu.
– Pojat ovat jo tilanneet äidiltä Brysselin tuliaisiksi suklaata, kolmen pojan äiti sanoo.
Vaikka hänellä on niin perhe kuin suku on tukijoukkoina, aiheutti ehdokkuus aluksi kitkaa. 10-vuotias esikoinen itki, kun kuuli, että äiti asettuu ehdolle.
– Hän luuli, että jatkossa tapaamme vain jouluna ja juhannuksena.
EU päättää
koululaisten maidosta
Pekonen on sisuuntunut saamastaan EU-palautteesta. Hän kuuntelee harva se päivä ihmisiä, jotka ihmettelevät, mitkä vaalit ja mikä EU. Juuri nyt kampanjoidessaan hän kuulee sitä entistä enemmän.
– Toivottavat menestystä ja ilmoittavat, että he sitten eivät äänestä.
Pekosen henkilökohtainen tavoite on tuoda europolitiikkaa suomalaiseen tietoisuuteen.
– Se on vaikeaa, mutta pitää etsiä keinoja, jotta EU-tietoisuus lisääntyisi. Tällä asialla on kiire.
Unionin ja sen toimijoiden toimintatapoja pitää muuttaa, tiedottamista pitää kehittää. Parlamentaarikkojen pitää olla yhteydessä ihmisiin. Ja ennen kaikkea:
– Päätöksenteon tulisi olla avoimempaa kuin mitä se nyt on, Pekonen sanoo.
Ihmiset kokevat EU:n olevan kaukana heistä, vaikka se todellisuudessa lähellä. Asioiden yhteydet hämärtyvät.
– Kuitenkin EU-päätökset tulevat vastaan ihan arkisissa asioissa. Se, että Riihimäen koululaiset juovat satakuntalaista maitoa sen sijaan, että joisivat riihimäkeläisen meijerin tuottamaa maitoa, juontuu EU-päätöksistä johtuvasta hankintalaista.
– Ja kun tätä ei tiedetä, vihat kaatuvat kuntapäättäjien päälle.
EU on
yhä tärkeämpi
Pekonen onkin huolissaan demokratian puolesta.
– Ihmiset pitävät äänioikeutta hyvin pienenä asiana. Sanovat, että mitä mun yksi ääni ratkaisee. Mutta äänioikeushan on oikeus eikä velvollisuus.
– Nimenomaan äänestämällä voi vaikuttaa. Vaikka se kuulostaa kliseeltä, se on totta.
Pekonen ei halua antaa Euroopan unionia oikeiston temmellyskentäksi.
– Haluan parlamenttiin, koska sieltä vaikutetaan yhä useampiin asioihin.
Tämän hän toivoo yhä useamman äänioikeutetun sisäistävän.
– Vaikka vasemmistolainen väki on hyvin kriittinen EU:ta kohtaan, tosiasia on, ettei EU katoa. Me voimme muuttaa sitä äänestämällä sinne vasemmistolaisia ihmisiä. Niin saadaan kriittistä ajattelua nyt paljolti markkinatalouden ja suuryritysten ehdoilla toimivaan unioniin, hän sanoo.
Ehdokas yhä
pienten puolella
Pekonen haaveili epätavallisesta valtakunnallisesta eurovaalikampanjasta.
– Hoitajana halki Suomen. Olisin kiertänyt eri paikkakunnilla töissä. No, ei se ollut kolmen pienen pojan äidille mahdollista, vaikka hoitoalan työvoimapula olisikin sen ehkä mahdollistanut. Ehkä teen sen joskus myöhemmin.
Virkavapaalle jäätyään Pekonen on kampanjoinnin ohessa tehnyt lyhyitä sijaisuuksia pitääkseen osaltaan perheensä rahoissa. Hän on ollut niin päiväkodin tätinä kuin vanhainkodissa hoitajana. Se on tuonut tuoretta näkökulmaa asioiden hoitamiseen poliitikkona.
Pekosen mielestä lähihoitajan koulutus ja työ ovat oiva tausta europarlamentaarikolle. Se auttaa ymmärtämään niitä, joiden puolella hän haluaa olla.
– Haluan olla pienten puolella, hän sanoo. Kun nuori äiti oli 2000-luvun alussa aktivoitumassa poliittisesti, häneen vetosi Vasemmistoliitossa erityisesti se, että puolue ilmoittautui pienten puolelle.
– Parlamentista puuttuu paljolti tavallisen ihmisen näkökulma. Uskon, että pienten lasten äitinäkin minulla olisi paljon annettavaa.
Puolet vastuusta,
puolet vallasta
Pienten puolella oleminen tarkoittaa Aino-Kaisa Pekoselle myös sukupuolten tasa-arvoa. Puolet vallasta kuuluu naisille, koska puolet vastuustakin kuuluu naisille.
– Vasemmistoliitolla on hienosti puolet ehdokkaista naisia ja puolet miehiä, hän hehkuttaa.
Feministinen aikakauslehti Tulva valitsi Pekosen Vasemmistoliiton feministisimmäksi euroehdokkaaksi. Sen haastattelussa hän mainitsi feministisimmäksi teokseen politiikkaan mukaan lähtemisen.
– Miten naisia saadaan valtaan, jos heitä ei ole ehdolla? Ihmettelenkin hallituksen linjaa, jonka mukaan Suomi asettaa vain miehen komissaariehdokkaaksi, vaikka EU:sta on toivottu joka maalta niin mies- kuin naisehdokasta, hän sanoo.
Myös palkkatasa-arvon puute raivostuttaa Pekosta.
– On järkyttävää, että vielä nykyisin Euroopassa maksetaan naisille vähemmän palkkaa kuin miehille jopa samasta työstä.
Pekosen mielestä on olemassa myös sellaisia asioita, joita voisi levittää Suomesta muualle Eurooppaan.
– Esimerkiksi äitiysvapaat on monissa EU-maissa paljon huonommin hoidettu kuin meillä. Samalla hoitovapaiden käyttöä voisi levittää isien suuntaan täälläkin.
n
Aino-Kaisa Pekonen
30-vuotias lähihoitaja työskentelee Riihimäen terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Naimisissa kuljetuskoordinaattori Henri Pekosen kanssa. Kolme poikaa: 10-vuotias Toivo, 8-vuotias Väinö ja 5-vuotias Unto.
Koiraharrastaja, jolla on kaksi espanjanvesikoiraa. Perheellä on myös kolme punakorvakilpikonnaa.
Vasemmistoliiton toinen varapuheenjohtaja, Riihimäen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston jäsen, Hämeen maakuntavaltuuston ja VR:n hallintoneuvoston jäsen, Kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtaja.
uutiskirje 
