Vaalitappiosta vaadittiin puheenjohtaja Martti Korhosen päätä vadille. Puheenjohtaja on helppo syyllinen – yli kolmekymmentä vuotta alamäessä olleessa puolueessakin.
Nyt hän ilmoitti erostaan.
Korhonen puolustautui aiemmin sanomalla, että hävittyjen EU-vaalien kampanja suunniteltiin puolueessa yksimielisesti. Hän onkin kysynyt sapekkaasti, missä hänen mestaajiensa hyvät neuvot olivat ennen vaaleja.
Korhosen mukaan hänen äänekkäimmät kriitikkonsa eivät panneet juuri tikkua ristiin EU-vaalimenestyksen eteen.
Kynttiläänsä vakan alla piilotelleet ovatkin kieltämättä jo melkein polttaneet vakkansa. Ilman selkeitä sisällöllisiä argumentteja käynnistetty henkilökritiikki koituu yleensä puolueen vahingoksi. Se näyttää valtataistelun alastomimmillaan.
Pitkä vaalitappioiden sarja vaatii puolueen linjan terävöittämistä ellei peräti muuttamista. Tietysti sillä edellytyksellä, että halutaan menestyä ja olla tätä maata kehittämässä.
Mutta jos poliittisen sisällön puolesta kaikki on ok – ja vain kansa on väärässä –, niin siitä vaan. Periaatteellisten oikeassa olijoiden marttyyririvit ovat pitkiä.
Vasemmistoliiton viimeiseksi EU-edustajaksi jäänyt taitava populisti Esko Seppänen nimesi puolueen varapuheenjohtajan Paavo Arhinmäen ”messiaaksi” vaatiessaan häntä ykköspuheenjohtajaksi.
Tajusikohan Seppänen, että samalla hän tuli aloittaneeksi Arhinmäen ristiinnaulitsemisen? Messiaat eivät elä pitkään.
Raamatun tunteva Arhinmäki kiirehtikin fatalismin pelossa kieltämään olevansa messias.
Vakavampi kysymys kuuluu, mikä on Arhinmäen vaihtoehto nykylinjalle – varsinkin kun hän on ollut varapuheenjohtajana suunnittelemassa puolueen linjaa. Pelkkä uuden vaatiminen ei riitä.
Sama koskee kaikkia muitakin esiin ponnahtaneita korhoskritiikin vieteriukkoja. Kun pitäisi julistaa edes alkusanat puolueuudistuksen manifestista, heitetäänkin oman sirkuksensa tirehtööriä punikkitatilla.
Jos vakavia linjausvaihtoehtoja vaalipuolue Vasemmistoliiton henkiin puhaltamiseksi ei löydy, Korhosen mestausjuhlat jatkuvat ikävällä tavalla kuuluisan ranskalaisen vallankumouksen tapaan. Mitään ei jää jäljelle.
Tuho on viimeistä mestausta vaille valmis.
uutiskirje 