Vasemmistoliiton kannatuksen lasku on ollut jatkuva trendi sen perustamisesta lähtien. Mutta EU-parlamenttivaalien tulos oli puolueelle katastrofi: ääniosuus jäi alle kuuden prosentin eikä yksikään sen ehdokkaista päässyt läpi.
Vasemmistoliitto on nyt kutistunut pienpuolueeksi, jonka jopa RKP pystyi jättämään taakseen.
Syitä huonoon vaalimenestykseen on selitetty muun muassa näkyvien ehdokkaiden puutteella. Esko Seppäsen paikkaa onkin vaikea täyttää.
Varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki kaipaa lääkkeeksi puolueen uudistumista, mutta mitä se konkreettisesti voisi merkitä? Vasemmisto on ollut synonyymi työväenliikkeelle, ja kytkös ay-liikkeeseen onkin edelleen tiivis. Mutta äänestäjät eivät antaneet tukeaan sen kellokkaalle Kyösti Suokkaalle, joka kampanjoi yli 100 000 euron budjetilla.
Yhteiskunnan rakenteellinen muutos on ollut ja tulee yhä enenevässä määrin olemaan merkittävä.
Perinteisen teollisuustyöväestön osuus vähenee ja epätyypillisissä työsuhteissa, pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla työskentelevien lisääntyy.
Myös palkkatyön ulkopuolella elävän väestön osuus kasvaa, ja virallisen köyhyysrajan alapuolella eläviä on jo noin 14 prosenttia.
Tämä osa väestöstä on molemmille vasemmistopuolueille ollut liian marginaalinen kohderyhmä, jonka asemasta ei ole pidetty tarpeeksi ääntä. Niinpä Perussuomalaiset ovat löytäneet heistä kannattajakuntansa.
Tärkein puolueen kannatuksen syy on kuitenkin sen EU-kriittisyys, jossa Vasemmistoliitto ei ole tarpeeksi selkeästi profiloitunut. Olihan sen ehdokkaissa myös Lissabonin sopimuksen puolesta äänestänyt, kärkisijoille asetettu ehdokas.
Vasemmiston perimmäinen tehtävä on kuitenkin pitää yhteiskunnan huonompiosaisten puolia. Siinä Vasemmistoliitonkin pitää palata omille, yli satavuotiaille juurilleen: tasa-arvoon ja solidaarisuuteen. Siinä riittää uudistamisen aineksia kylliksi.
lehti 