Kun tammikuussa haastattelin Viikkolehteen yliopistouudistusta kritisoivia Opiskelijatoiminta-verkoston aktiiveja, suhtauduin itsekseni hivenen skeptisesti heidän vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Toiminta ei vaikuttanut siinä vaiheessa kovin laajapohjaiselta. Tuoreessa muistissa oli Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden kamppailu Aalto-yliopistoon liittymistä vastaan. Erityisesti elokuvataiteen opiskelijat ja henkilökunta vastustivat fuusioitumista käytännössä yksimielisesti, mutta heidän näkemyksensä sivuutettiin silti.
Nyt yliopistoväen kamppailulla on ollut vaikutusta. Liikehdintä laajeni tammikuun jälkeen nopeasti, mieltä osoitettiin useasti isolla joukolla ja kansanedustajat pantiin koville kuulemistilaisuudessa. Merkillepantavaa oli, että aktiivinen vastarinta kehittyi vakiintuneiden organisaatioiden ulkopuolella, vapaamuotoisessa ja radikaalissa verkostossa, joka nousi otsikoihin järjestäessään ”uuden Vanhan valtauksen” viime marraskuussa.
Valtaosa ylioppilaskunnista sekä henkilöstöjärjestöt esittivät samansuuntaista kritiikkiä, mutta pelkästään niiden toimintatavoilla kamppailusta ei olisi tullut yhtä näkyvää ja laajaa.
Kun eduskunnan perustuslakivaliokunta toukokuussa antoi lausuntonsa hallituksen esityksestä, oli selvää, että vastarinnalla oli ollut vaikutusta. Lausunnossa puututtiin samoihin asioihin, joita aktivistit olivat kevään mittaan nostaneet esille, kuten yliopistojen itsehallintoa loukkaavaan ulkopuolisten enemmistöasemaan hallituksissa sekä tutkimuksen vapauden vaarantumiseen siirryttäessä virkasuhteista työsuhteisiin.
Viimeviikkoinen sivistysvaliokunnan mietintö, jonka pohjalta eduskunta hyväksyi lain, oli aktivisteille pettymys. Hallituspuolueiden äänin hyväksytyssä mietinnössä, johon muun muassa Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki jätti vastalauseen, meni läpi työsuhteisiin siirtyminen, johtajavetoinen hallintomalli sekä lukukausimaksujen mahdollistaminen ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille.
Yliopistoyhteisön ulkopuolisten enemmistöasema hallituksissa vaihtui kuitenkin 40 prosenttiin, ja säätiöyliopistoja koskevat määräykset muuttuivat merkittävästi autonomiaa turvaavaan suuntaan.
Akateeminen kapitalismi etenee, mutta prosessi osoittaa silti, että aktiivinen vaikuttaminen ja vastarinta kannattaa – eikä vain yliopistoissa.
uutiskirje 
