Turun Pansiossa lorahti noin 100 000 litraa öljyn ja voiteluaineiden sekaista alusten pilssivettä maalle. Oli lorahtaa kymmenkertainenkin määrä eli noin 50 tankkiautollisen verran.
Nopeaotteinen yövartija esti suurvahingon. Osa sadevesikaivoihin valuneesta öljyvedestä teki jo matkaa mereen sunnuntain vastaisena yönä. Sulkemalla linjakaivoja palomiehet ehtivät estää luontotuhon vesilintujen poikasaikaan vastapäätä Ruissaloa. Vuoto tapahtui pilssivesistä öljyä teollisuuden raaka- ja polttoaineeksi jalostavan Ekoport Oy:n laitoksella.
Läheltä piti -tilanne pistää jälleen ajattelemaan öljyä maalle tai merelle päästäneiden vastuita. Torjuntatyöt, maaperän puhdistus ja vesijohtojen huuhtelu ei pikku laskulla selviä. Oliko syynä vahinkoon laiminlyönti, tihutyö vai jokin muu, ei vielä tiedetä.
Mereen alukset laskevat edelleen surutta pilssivesiä. Suomen merivartioston komentajan Henrik Wärnhjelmin esitys korottaa öljynpäästömaksua tuntuvasti on kannatettava. Maksun tulee olla niin suuri, että varustamon ei kannata ottaa riskiä jäädä kiinni.
Meillä öljypäästömaksut ovat korkeimmillaan nousseet hiukan yli 17 000 euroon. Kun Dornier-tiedustelukone arvioi päästön suuruutta, otetaan öljynäytteet ja tehdään niistä analyysit, pelkät tutkintakulut nousevat helposti moninkertaisiksi varustamon maksamaan summaan verrattuna.
Öljynpäästömaksu määräytyy veteen päästetyn öljyn määrän ja aluksen vetoisuuden mukaan. Parhaillaan valmisteltavassa alusjätelain uudistuksen yhteydessä päästömaksua on mahdollista korottaa, mutta näillä näkymin sellainen ei toteudu.
Tuntuukin varsin kankealta säätää erikseen lailla maksun suuruus, kun vahingon aiheuttamat kustannukset voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Periaatteessa yksinkertaista olisi velvoittaa kaikkia Itämerellä liikennöiviä aluksia tarjoutumaan jättämään pilssivetensä satamiin. Muutoin ei satamaan olisi tulemista.
Tällaisen sopimuksen aikaan saaminen rantavaltioiden välillä on kivisen tien päässä. Pelkästään satamien valmiudet ottaa vastaan pilssivesiä ovat hyvin vaihtelevat.
uutiskirje 
