Tiistaina käynnistyvä Suomen vanhin suvifestivaali Jyväskylän Kesä on tulvillaan sanatonta teatteria ja musiikkia. Puhe on jäänyt tapahtumassa pahasti alakynteen, mutta sentään muutamana päivänä kirkkopuiston kulman Hyde Park -tilaisuuksissa viritellään keskustelua ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta, ahneudesta. Tosin ohjelman kehittely jäi niin myöhäiseksi, ettei ahneuskeskustelusta ole sanan sanaa Kesän 36-sivuisessa käsiohjelmassa.
Ahneutta sanotaan yhdeksi kuolemansynneistä. Toisaalta ahneuden on sanottu olevan hyväksi talouden kannalta, jopa välttämättömän edellytys taloudellisen kehityksen aikaansaamiseksi. Sehän oli tämä toinen partasuinen mies Friedrich Engels, joka kirjoitti jotain sellaista, että halpamainen ahneus on ollut liikkeellepanevana voimana yksittäisten ihmisten rikkauksien kokoamisessa.
Sillä tavallahan tämän ahneuden siivittämän rikastumisenhalun on väitetty koituvan kaikkien ihmisten hyväksi, että rikastumishaluisimpien ihmisten onnistuessa keräämään mammonaa mahdollisimman paljon, murusia tippuu pöydältä myös köyhempien poimittaviksi. Sen vuoksi ei saa kadehtia toisten rikastumista. Tästä synnistähän jyväskyläläinen ministeri Henna Virkkunen meitä vasemmistolaisia Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä nimenomaisesti moitti.
Ihmisten ahneutta me saamme kiittää myös tästä nykyisestä finanssikriisistä, siis taantumasta, lamasta vai miksikä tätä taloudellista persmäkeä nyt pitäisikään kutsua. Siitähän se alkoi, kun itsekkäiden oman edun tavoittelijoiden ahneus ylitti kaikki kohtuullisuuden rajat. Rikastua piti niin niin tolkuttoman nopeasti ja runsaasti, että mopedi vertauskuvallisesti karkasi käsistä.
Nyt sitä finanssipiirien ahneuden aiheuttamaa laskua maksatetaan sitten kaikilla meillä tavallisilla pulliaisilla. Kovimmat laskut pannaan maksuun niille, jotka kaikkein vähiten ovat persmäkeen syyllisiä.
Jyväskylän Kesän puistokeskustelussa pohditaan muun muassa sitä, voiko sivistynyt ihminen olla ahne. Minä sanoisin, että ainakin pientä rajaa.
uutiskirje 
