Ranskan vasemmisto haluaa esivaalit
TUULIKKI MULLER
Ranskan sosialistipuolue on kitunut pahassa kriisissä viimeiset seitsemän vuotta. Presidentinvaalit hävinnyt puoluejohtaja Lionel Jospin erosi tehtävistään. Siitä lähtien hajanainen puolue on ollut ilman jäsenten kannatusta nauttivaa johtajaa. Nyt pattitilanteesta halutaan päästä irti ottamalla mallia Yhdysvaltain ja Italian esivaaleista.
Ranskan poliittinen kesä on ollut poikkeuksellisen rauhallinen, kun tasavallan presidentti Nicolas Sarkozy on terveysongelmien takia joutunut rauhoittumaan ja pitämään matalaa profiilia. Suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Martine Aubry on myös viettänyt hiljaiselämää, sillä hän on joutunut puolueaktiivien taholta kovan arvostelun kohteeksi saamattomuudestaan.
Sosialistipuolueen
historian pahin kriisi
Sosialistipuolue on historiansa pahimmassa kriisissä. Se alkoi kahden vuoden takaisista presidentinvaaleista, joissa puoluejäsenten ehdokkaakseen äänestämä Ségolène Royal kärsi nolon tappion porvariehdokkaalle Nicolas Sarkozylle. Osasyynä oli oman puolueen johdon nihkeä tuki liian omaperäiselle ja mediatietoiselle naiselle.
Presidentinvaalien fiaskon jälkeen sosialistipuolueelle ryhdyttiin valitsemaan puheenjohtajaa, jossa vastakkain olivat Royal ja Martine Aubry, jota pidettiin itsestään selvänä puheenjohtajana. Äänestys meni kuitenkin niin tiukaksi, että molemmat osapuolet syyttivät toisiaan vaalivilpistä.
Aubry julistettiin muutaman äänen enemmistöllä lopulta puheenjohtajaksi. Hän ei kuitenkaan onnistunut vakiinnuttamaan arvovaltaansa vaan joutui kaikkien hampaisiin.
Puolueaktiivit totesivat puolueensa heikkouden ja jäsenistön keskuudessa kävi kato. Kukaan ei tiedä, kuinka monta jäsentä on jättänyt jäsenmaksunsa maksamatta. Jotkut taas loikkasivat näyttävästi vihreisiin, uuteen Antikapitalistiseen puolueeseen tai muihin liittymiin.
Paineet alkoivat purkautua viime viikonloppuna, kun sosialistien euroedustaja Vincent Peillon keräsi yllättäen samaan kokoukseen protestoivien sosialistijohtajien lisäksi vihreiden johtajan Daniel Cohn-Benditin, kommunistipuolueen ex-johtajan Robert Huen ja keskustalaisena itseään mainostavan MoDem-puolueen kakkosjohtajan Marielle de Sarnezin. Ovien avaaminen tapahtui Royalin lähipiiriin kuuluvan Peillonin aloitteesta, mutta ilman sosialistipuolueen virallista siunausta.
Kysymys on ensimmäisestä selkeästä avauksesta vihreiden ja keskustan suuntaan tilanteessa, jossa presidentti Sarkozy parhaansa mukaan haalii hallitukseensa ja lähiympäristöönsä vasemmistoon pettyneitä poliitikkoja.
Ehdotus avoimista
esivaaleista
Keskiviikon Libération-lehdessä julkaistiin Terra Nova-nimisen säätiön kansalaisadressi vasemmistolaisten avoimen esiäänestyksen puolesta. Sosialistipuolueen tulevaisuus on uhattuna ja siksi puolueen johtokysymys on saatava järjestykseen, todetaan tekstissä. Enää ei voida tyytyä vain jäsenmaksunsa maksaneiden puoluejäsenien äänestysoikeuteen, vaan se on laajennettava koskemaan kaikkia vasemmistohenkisiä kansalaisia.
Ranskan seuraavat presidentinvaalit pidetään vuonna 2012, jolloin ainakin näillä näkymin Sarkozy valitaan presidentiksi toistamiseen. Ensi vuonna Ranskassa pidetään aluevaalit, joissa vasemmisto on aina ollut vahvoilla. Jos nämäkin vaalit hävitään, se on koko vasemmistolle todella tiukka paikka.
Adressin allekirjoittajina on monia vasemmistosympatioistaan tunnettuja julkkiksia, kuten Bertrand Delanoë, Pariisin suosittu pormestari, Pierre Bergé, miljonääriliikemies, joka rahoittaa Ségolène Royalin toimintaa, Charles Fiterman, sosialistipresidentin François Mitterrandin hallituksen kommunistiministeri vuonna 1981, filosofi Bernard Henri-Lévy ja Sarkozyn neuvonantajakseen houkuttelema entinen sosialistipääministeri Michel Rocard.
Tänä viikonloppuna sosialistipuolueen kesäyliopistossa tullaan käsittelemään myös esivaalikysymystä, jonka periaatteen nykyinen johtaja Martine Aubry ilmoitti eilen hyväksyvänsä. Tämä tapahtui painostuksen edessä, sillä sosialistipuolueen lähes kaikki protestoijat ovat tätä vaatineet.
Mahdolliset
presidenttiehdokkaat
Selkeitä vasemmiston presidenttiehdokkaita ei toistaiseksi ole. Vuoden 1968 opiskelijamellakoiden johtaja Daniel Cohn-Bendit (”Punainen Dany”) on pysynyt imagolleen uskollisena ilmoittamalla, ettei ikinä suostuisi elämään turvallisuusmiesten keskellä presidentin rajoittunutta elämää. Cohn-Benditin tähti on kohonnut vihreiden äskeisissä eurovaaleissa saaman menestyksen ansiosta.
Aubryn tai Royalin mahdollisesta ehdokkuudesta ei vielä tiedetä.
Mielipidetiedustelujen mukaan vahvimmalta vasemmistoehdokkaalta näyttää Dominique Strauss-Kahn, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) nykyinen pääjohtaja. Yhdysvalloissa asunut Strauss-Kahn on säästynyt ainoana sosialistina puolueen sisäisiltä kähinöiltä. IMF-pääjohtajuus tuli sekin Sarkozyn ansiosta.
lehti 