Ulkoministeri Ilkka Kanerva joutui jättämään paikkansa sopimattoman, mutta täysin harmittoman tekstiviestittelyn takia. Pääministeri Matti Vanhanen, ja yhä selvemmin myös toinen päähallituspuolue kokoomus, ovat kaulaansa myöten politiikan uskottavuuden romuttaneessa liemessä, mutta kukaan ei eroa. Missä on suhteellisuudentaju?
Jo pitkään on näyttänyt siltä, että Matti Vanhanen on viimeinen suomalainen, joka ei ymmärrä vaalirahajupakan moraalista ongelmaa.
Eilen tähän yksinkertaisten joukkoon ilmoittautui koko keskustan työvaliokunta asettuessaan tukemaan Vanhasta.
Koko ajan on hoettu, että vaikka onkin tehty väärin, niin ei kuitenkaan mitään laitonta. Tämän viikon säätiöpaljastukset osoittavat, ettei jälkimmäinen väite ole ihan varma.
Nyt jo yli vuoden vellonut vaalirahajupakka on pilannut politiikan maineen niin totaalisesti, että vaatimukset eduskunnan hajottamisesta ja uusista vaaleista ovat paikallaan. Nykyisessä eduskunnassa istuu niin suuri joukko hyvä veli -järjestelmän maksamia kansanedustajia, että parlamentilta on pudonnut moraalinen pohja pois säätää Suomen kansaa koskevia lakeja. Liikemiehiltä on suoraan ja välillisesti virrannut niin paljon rahaa porvaripuolueille, ettei ole enää epäilystäkään ostetusta vaalituloksesta ja hallituspohjasta.
Eduskunnan hajottaminen on silti hyvin epätodennäköistä. Aloite pitäisi tulla juuri pääministeriltä ja sitä yhä pahemmin kiemurtelevalta Vanhaselta ei ole tulossa. Vähin mitä Vanhasen tulisi tehdä, on erota itse. Kun pääministeri on itse saanut vaalirahaa epämääräisiltä tahoilta eikä näe siinä mitään erikoista, on aika tehdä johtopäätökset.
Ongelma pääministerin vaihtamisessa olisi tosin se, ettei keskustasta juuri löydy jupakassa ryvettymättömiä kokeneita kansanedustajia.
Erikoisinta viime päivien käänteissä on vihreiden kanta. Avoimuuden ja uuden poliittisen kulttuurin puolesta puhunut puolue haluaa jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Järjettömiin hintoihin noussut vaalikampanjointi ja sen aiheuttamat lieveilmiöt nostattavat myös kysymyksen vaalitavasta. Olisivatko pitkät listat sittenkin demokratian kannalta parempi ratkaisu kuin rahalla käytävä kauneuskilpailu, joksi vaalikampanjointi on mennyt?
Pitkien listojen pelätään lisäävän puoluetoimistojen valtaa. Enemmän ne voisivat lisätä puolueiden jäsenten valtaa ja nostaa puolueisiin kuulumisen merkitystä yleensä, jos listan kärki määräytyisi jäsenäänestyksissä. Nyt tätä valtaa käyttävät usein todellisuudessa viihdelehdet ja hämärät rahoittajat.
uutiskirje 
