Pintaa syvemmältä
Kesäkuussa Iranin istuva presidentti Mahmoud Ahmadinejad julisti voittaneensa maansa presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella saatuaan yli puolet äänistä. Koska selvät merkit kuitenkin viittasivat laajaan vaalivilppiin, hyvin monet iranilaiset protestoivat, jopa henkensä uhalla, ilmoitettua vaalitulosta vastaan. Kansainvälinen yhteisökin suurelta osin karsasteli sitä.
Elokuussa sama näytelmä toistui Afganistanissa. Siellä istuva presidentti Hamid Karzai pitkän ääntenlaskennan jälkeen ilmoitti saaneensa 54 prosenttia äänistä.
Vaalivilppiä epäiltiin, mutta kansainvälinen media odotti vaaleja valvoneen YK:n edustuston lausuntoa. Tarkistuslaskenta kesti ja kesti. Ennen lopullisen tuloksen julistamista YK:n pääsihteeri erotti edustuston kakkosmiehen, amerikkalaisen Peter Galbraithin, viitaten yhteistyövaikeuksiin.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei Galbraith olisi saanut puhua vaalien epäselvyyksistä. Hänen päällikkönsä, norjalainen Kai Eide, on hänkin myöhemmin myöntänyt, että vaalivilppiä esiintyi laajasti. Siitä ei kuitenkaan olisi pitänyt keskustella julkisesti, koska se saattoi kasvattaa jännitystä maassa.
Nimenomaan Galbraithin erottaminen johti kuitenkin tarkempien tietojen julkituloon. Hän kertoi muun muassa, että Karzain äänistä jopa 30 prosenttia oli väärennettyjä, muiden ehdokkaiden äänistä pienempi osa. Useissa maakunnissa, esimerkiksi Kandaharissa, ilmoitettiin neljästä kymmeneen kertaa enemmän ääniä kuin mitä oli tosiasiassa jätetty. Näiden tietojen perusteella on selvää, että toinen äänestyskierros olisi pitänyt järjestää.
Galbraith puhuu haamuäänestyspaikoista, jotka sijaitsivat niin turvattomilla alueilla, että kukaan vaaliviranomaisen, armeijan tai poliisin edustaja ei ole käynyt niissä. Niitä oli hänen mukaansa 1 500, kun äänestyspaikkoja kaikkiaan oli 7 000.
Eiden puolustus ei ole ollut kovin vakuuttavaa. Hän on paheksunut sitä, että Galbraith on käyttänyt tietoja luottamuksellisiksi katsottavista päivällispöytäkeskusteluista.
Eide sanoi myös, että YK-edustusto oli saanut paljon ilmoituksia vilpistä. Niitä ei voinut kuitenkaan välittää eteenpäin, koska todistusaineisto ei riittänyt tai koska afgaaniosapuoli ei pyytänyt tätä aineistoa. Ja miksi olisi pyytäisi – vaaleja ohjaavan toimikunnan jäsenet ovat Karzain nimittämiä.
Peter Galbraith on tullut tunnetuksi epädiplomaattisena ja oikeudentuntoisena henkilönä. Hänen isänsä oli tunnettu kansantaloustieteilijä ja yhteiskunnallinen keskustelija J. K. Galbraith.
Hänen veljensä James on kansantaloustieteilijä ja tuli tunnetuksi Bushin talouspolitiikan kritisoijana.
Itse hän toimi pitkään senaatin ulkoasiainvaliokunnan tutkijana, jolloin hän kirjoitti monta raporttia Irakista, muun muassa Saddam Husseinin sortotoimista kurdeja vastaan. Hän kirjoitti vuonna 1988 Kansanmurhan estäminen -nimisen lain, joka olisi määrännyt Irakille sanktiot kurdien kaasuttamisesta. Senaatti hyväksyi sen yksimielisesti, mutta Ronald Reaganin hallinto pysäytti sen ”ennen aikaisena”. Hän on senkin jälkeen seurannut tiiviisti Irakin kehitystä ja edistänyt Kurdistanin autonomista asemaa.
Vuonna 1993 presidentti Bill Clinton nimitti Galbraithin Yhdysvaltain ensimmäiseksi Kroatian-suurlähettilääksi.
Kun Kroatian armeija toteutti operaatio Myrskyn ajaakseen Krajinan serbit pois maasta, Galbraith tuli tunnetuksi siitä, että hän seurasi pakolaisia heidän pitkällä matkalla Serbiaan suojellakseen heitä kroatialaisten siviilien hyökkäyksiä vastaan, ohjaten traktoria virkapuvussa.
Kuuntelin hänen selostustaan asiasta Bosnian Tuzlassa pidetyssä suuressa eurooppalaisessa rauhankokouksessa syksyllä 1995, ja hän teki syvän vaikutuksen minuun. Balkanin jälkeen Galbraith toimi Itä-Timorissa YK:n tehtävissä ja onnistui laajentamaan uuden valtion aluevesiä ja sen oikeutta vedenalaisiin öljyvaroihin.
Galbraith ei siis ole mikään kokematon untuvikko, vaan mies joka toimii oikeudenmukaisuuden ja heikompien puolesta, myös diplomatian keinoin. Hän on perustellut vaatimustaan vaalivilppien vakavasti ottamisella sillä, että afgaanien luottamus vaalien mielekkyyteen ja YK:n toimintaan muuten heikkenee.
Sellaisessa tilanteessa hänestä on turha lähettää lisää amerikkalaisia joukkoja maahan. Mitä mieltä on sotia hallituksen puolesta, jonka laillinen asema on epäselvä?
New York Timesin vaikutusvaltainen kolumnisti Thomas Friedman kehotti keskiviikkona presidentti Barack Obamaa pohtimaan liittolaisena olevan hallituksen luonnetta pikemmin kuin sotilaitten määrää – ”jos tämä hallitus on mätä, koko yritys on tuomittu epäonnistumaan”. Kysymys ei ole ainoastaan vaalivilpistä, vaan myös yhä pahemmasta korruptiosta. Karzain hallitus muistuttaa Friedmanin mielestä mafiaperhettä.
Ei Afganistanin hallituksen tarvitse olla Sveitsin kaltainen, mutta sen täytyy kuitenkin olla niin hyvä, että afgaanit ovat halukkaita elää sen komennuksessa, Friedman kirjoittaa, ja lisää:
”En ole varma kuinka hyvin Washington ymmärtää, missä määrin talebaanien johtama kapina yhä enemmän on kapina Karzain hallituksen toimintaa vastaan – ei sen kansainvälisten liittolaisten uskontoa tai kulttuuria vastaan.
Kysymykseksi jää, onko Afganistanin vaalipetos hyväksyttävämpi ulkomaailman silmissä kuin Iranin?
lehti 