Viikon kysymys
Itämeren rantavaltiot ovat ahkeroineet runsaasti erilaisia suosituksia ja sopimuksia yhteisen merensä hyväksi. Itämeri ei kuitenkaan voi läheskään niin hyvin kuin toivottaisiin.
Eikö näistä suosituksista ja sopimuksista ole ollut apua Itämerelle, tutkimuspäällikkö Juha–Markku Leppänen Suomen ympäristökeskuksesta?
– Itämeren suojelukomissio (HELCOM) on antanut pari sataa suositusta, ja aina voidaan sanoa, että ne ovat vain suosituksia. Tosin itse Itämeren suojelusopimus on kansainvälistä lakia ja sitä kautta osapuolia sitova. EU:n Itämeren suojeluun liittyvät direktiivit taas ovat jo kovaa lakia.
– Myös suositukset, pehmeät lait ovat ainakin poliittisesti sitovia. Ne on osittain saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ja saaneet aikaan yllättävän paljon. Fakta tosin on, että erilaiset kansalliset ja kansainväliset julistukset ja ohjelmat ovat vain lupauksia ja ohjelmia niin kauan kunnes niitä aletaan soveltaa käytännössä. Siinä mielessä jokaisella maalla on selvästi parantamisen varaa.
– HELCOMissa suositukset on hyväksyttävä yksimielisesti, ja se tarkoittaa, että mennään ”heikoimman lenkin” mukaan, jolloin tavoitetaso laskee. Tämä on ongelma.
– EU:n meristrategiadirektiivi edellyttävät, että Itämeren tila olisi hyvä vuoteen 2020 mennessä, vesipuitedirektiivin perusteella rannikkovesien tila jo aikaisemminkin. Yritystä kyllä on Itämeren hyväksi.
Miksi tuloksia ei kuitenkaan tunnu näkyvän?
– Meri ei reagoi heti. Jos ajatellaan esimerkiksi jätevesien puhdistamista, niin tulokset näkyvät aika hyvin siellä minne putket aikoinaan laskivat puhdistamatonta jätevettä. Koko Itämeren skaalassa tilanne on yhä heikko, koska toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Myönteistenkin toimien vaikutusaika voi olla pitkä.
Voidaanko silti sanoa, että ilman tähänastisia toimia Itämeren tila olisi paljon huonompi kuin nyt?
– Varmasti on näin. Itämeren tila koostuu hyvin monesta asiasta. Voidaan puhua orgaanisista myrkky–yhdisteistä, raskasmetalleista, rehevöitymisestä tai öljypäästöistä. Tila ei ole yksiselitteinen asia. Monella osa–alueella on tapahtunut paljon, mutta ei vielä riittävästi, että meri olisi selvästi parantunut. Sekin on aika toiveikasta sanoa, että olisi saatu huono kehitys pysähtymään. Näin ei kaikilla osa–alueilla ole tapahtunut, mutta ei tilanne toivoton ole.
Mihin Itämeri tarvitsisi eniten apua?
– On pysäytettävä meren rehevöityminen vähentämällä ravinnekuormaa. Meriliikenteen turvallisuutta on lisättävä, jotta säästyttäisiin isoilta kemikaalionnettomuuksilta.
Miten Itämerelle aiottu kaasuputki vaikuttaa?
– Se on yksi rasite lisää. On valitettavaa, että putki rakennetaan meren pohjalle muista kuin teknisistä syistä. Kyse on suurimmasta Itämerellä koskaan tehdystä rakennushankkeesta. Itämeren mittakaavassa putki on kuitenkin aika pieni, eivätkä sen ympäristövaikutukset ole dramaattisia verrattuna esimerkiksi ravinnekuormaan tai tankkerionnettomuuden seurauksiin. Jos putki jossakin määrin vähentää laivaliikennettä, se on periaatteessa myönteinen asia.
Kuva: Aleksi Vienonen
uutiskirje 
