Valtiovalta karsii kovalla kädellä nyt myös tutkimus- ja tilastointitoimintojaan. Leikkurit ovat iskeneet muun muassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokseen ja Tilastokeskukseen. Molemmat ovat tuottaneet viime vuosina runsaasti kansainvälisestikin tunnustusta saanutta tietoa myös yhteiskuntamme nurjemmasta puolesta.
Supistustoimet kohdistuvat erityisen rankasti tähän sektoriin eli päätösten pohjaksi on tulevaisuudessa entistä vähemmän saatavilla tutkittua tietoa heikommassa asemassa olevien ihmisten elinoloista.
Köyhyys tai sen lisääntyminen ei kiinnosta päättäjiä. Kun perustietoa ei ole, niin silloin on vaikea tehdä myöskään oikeita poliittisia päätöksiä, joilla voitaisiin parantaa huonoimmassa asemassa olevien kansalaisten elinoloja.
Valtion lahtauskirveiden heiluttajat ajattelevat ehkä niin, että kun köyhyys poistuu silmistä niin se poistuu myös mielistä.
Hallitus toimii erittäin lyhytnäköisesti vähentäessään ”tuottavuuden” nimissä tutkimustoimintaa samaan aikaan, kun myös monet yliopistot tuskailevat vähentyvien perustutkimuksen määrärahojen kanssa.
Kovin ristiriitaista on valtiovallan toiminta muutenkin. Mitä järkeä on esimerkiksi ajaa alas suomalaista päihdealan tutkimus- ja kehittämistyötä tilanteessa, jossa alkoholin käytön ongelmat ovat kasvussa? Päihdetutkimusta tarvitaan niin ennaltaehkäisevien toimintojen kehittämisessä kuin kuntoutuksen järjestämisessä ja haittojen torjunnassa.
Hallituksen siunaaman valtion ”tuottavuusohjelman” jääräpäinen toteuttaminen taloustaantuman oloissa johtaa siihen, että nyt myös tutkimussektorilla voidaan alkaa puhua tuhoavuusohjelmasta.
uutiskirje 
