Kööpenhaminan ilmastokokous päättyi erittäin laihaan, pienen piirin sorvaamaan kompromissiin, jonka ainoa hyvä puoli oli, ettei kokouksessa päädytty täydelliseen umpikujaan. Todellinen johtajuus puuttui kokouksesta. Löyhä julistus takaa oikeastaan vain sen, että vaikea prosessi ei pysähdy.
Kun kokouksessa ei tehty päätöksiä sitovista päästörajoituksista, niin kaikki jäi vapaaehtoisuuden ja hyvän tahdon varaan. Siltä pohjalta ei ole hyvä jatkaa. Itse asiassa maailman päättäjät pettivät maapallon. Luonto- ja ympäristöjärjestöjen mielestä kyseessä onkin vuosisadan pettymys.
Kansalliset edut ajoivat Kööpenhaminassa yhteisvastuun edelle. Maapallo oli suurin häviäjä, mutta kukaan ei lopulta voittanut, kun ilmastonmuutos saa jatkua miltei kokonaan ilman velvoittavia pidäkkeitä. Nyt politiikassa tarvittaisiin täyskäännöstä, mutta maailman valtiot eivät ole valmiit niin radikaaliin toimintaan.
Yhdysvallat ja Kiina näyttivät muille kaapin paikan. Euroopan unionin rahkeet eivät riittäneet minkäänlaiseen vastarintaan. Epämääräinen julistus takaa oikeastaan vain sen, että vuoden päästä Meksikossa kiistely jatkuu. Yhdysvaltojen asenteisiin presidentin vaihtuminen on toki tuonut lieviä muutoksia – toivottavasti kehitys jatkuu samaan suuntaan, sillä George W Bushin aikana Yhdysvallat ei olisi ollut valmis edes nyt hyväksyttyyn julistukseen.
Suuresta pettymyksestä huolimatta nyt ei pidä lannistua. Luonto ei odota ja ilmastonmuutos etenee vääjäämättä.
Kansalaisjärjestöt vaativat Suomelta ilmastolakia vuosittaisista viiden prosentin päästövähennyksistä, jotka johtaisivat vähintään 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Sillä tiellä ovat jo naapurimaamme Ruotsi ja Norja.
Suomen pitäisi ottaa nyt aktiivinen rooli myös EU:ssa eikä jäädä äänettömäksi sivustaseuraajaksi.
uutiskirje 
