Keskustan puheenjohtajapeli saa koko ajan uusia ulottuvuuksia. Vastuunkantajan paikalle ei ole tungosta, vaikka esimerkiksi pääministerin paikan luulisi kiinnostavan kaikkia eteenpäin urallaan pyrkiviä poliitikkoja.
Yhtäkkiä keskustan toiveet loistavasta mediapelin haltuunotosta ovat kääntyneetkin epätoivoksi. Keskustan strategien mukaanhan puheenjohtajakisan piti hallita kevään poliittista keskustelua. Puolue olisi noussut julkisuuden parrasvaloihin. Toisin taitaa käydä tai jos ei käykään, niin se ei tapahdu ainakaan puolueen toivomalla tavalla.
Ykkösnimenä pidetty ympäristöministeri Paula Lehtomäki heitti pyyhkeen kehään. Hänellä on hyvät henkilökohtaiset perustelut, mutta taustalla lienee myös puolueeseen ja sen tilanteeseen liittyviä syitä. Keskustan johtaminen ei ole maailman helpoimpia tehtäviä. Puoleen sisäinen turbulenssi antaa jopa vaikutelman siitä, että kyseessä on niin sanottu mahdoton tehtävä, jossa kukaan ei voi täydellisesti onnistua.
Joku keskustankin johtoon valitaan. Vaikka se on puolueen sisäinen asia, niin ilman muuta se kiinnostaa muitakin varsinkin, jos uusi puheenjohtaja hyppää vauhdissa myös pääministerin paikalle.
Keskustan kanssa kilpailevissa puolueissa toivotaan, että puolue valitsee johtoonsa jonkun kokemattoman kisailijan tai sitten konkariosastosta joko Paavo Väyrysen tai Anneli Jätteenmäen.
Pelimies Väyrynen panttaa viimeiseen asti tietoa siitä, onko hän lähdössä taistoon mukaan. Joka tapauksessa kaikkea liikkuvaa arvostelevilla puheillaan hän hämmentää sekaista soppaa entisestään.
Jos Väyrynen ei lopulta ole valmis kisaan, niin silloin hän ryhtynee tukemaan entistä avustajaansa Mauri Pekkarista, joka lienee nyt muutenkin vahvoilla.
Tätä tilaisuutta Pekkarinen on odottanut kauan, ja kun se vihdoin tuli, niin tuskin hän jättää sitä käyttämättä.
uutiskirje 
