Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Se ei kuitenkaan toimi tällä hetkellä toivotulla tavalla. Ikäluokkien pienenemisen lisäksi entistä useampi nuori mies joko valitsee siviilipalveluksen tai sitten osoittautuu soveltumattomaksi asepalvelukseen. Viime vuosina on tasaisesti kasvanut niiden varusmiesten määrä, joka jo lyhyenkin rivissä olon jälkeen keskeyttävät asepalvelunsa.
Syitä täydelliseen soveltumattomuuteen tai asevelvollisuuden keskeyttämiseen on useita. Määrät alkavat kuitenkin olla jo sitä luokkaa, että puolustusvoimien edustajatkin ovat alkaneet huolestua. Huolissaan on myös armeijan ylipäällikkö, presidentti Tarja Halonen. Näin on ainakin tulkittavissa presidentin maanpuolustuskurssin avajaisissa maanantaina esitys yleisen asevelvollisuuden kehittämisestä.
Parhaillaan työtään on tekemässä selvitysryhmä, jonka tehtävänä on pohtia ”asevelvollisuuden toimivuuden turvaamista ja asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia”. Mitähän suomen kielellä mahtaa tarkoittaa ”toimivuuden turvaaminen”? Ilmeisesti ainakin sitä, että jotain täytyy tehdä, kun asiat eivät nyt toimi toivotulla tavalla.
Presidentti hieman yllättävän – ja ennakkoluulottoman – ehdotuksen, jonka mukaan siviili- ja sotilaspalvelun alkuvaiheessa molemmilla voisi olla yhteinen koulutusjakso.
Tämän ajan uhkakuvista voisi löytyä perusteita esimerkiksi luennoida perusteellisesti koko ikäluokalle globaaleista kriiseistä. Silti voi olla hankala saada ainakaan kaikkia siviilipalveluksen valinneita yhteiseen koulutukseen sotilaspalvelun valinneiden kanssa. Moni sivari tulkitsee yhteisen koulutuksen siviilipalvelun militarisoinniksi.
Siviilipalvelussakin on ongelmia. Systeemi ei tällä hetkellä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Senkin kehittämiseen pitäisi satsata, koska siviilipalvelus ei nykymuodossaan kaikilta osin vastaa tarkoitustaan.
uutiskirje 
