Mitalikahvit

Olympialaiset saavat tuhannet suomalaiset valvomaan yönsä kisoja seuraten. Urheilu on muutakin kuin hiihtoa ja mäkihyppyä Vancouverissa. Suomessa on satoja urheiluseuroja, jotka liikuttavat päivittäin tuhansia lapsia ja nuoria. Monessa tapauksessa seurojen ohjaajat ovat vapaaehtoisia talkoolaisia. Etenkin pienissä lajeissa on harvoin palkattuja valmentajia.

Nämä seurat tekevät ison sosiaali- ja terveyspoliittisen teon. Ne ennaltaehkäisevät lasten ja nuorten syrjäytymistä, tarjoavat heille onnistumisen kokemuksia ja lisäävät lasten terveyttä. Jokainen liikuntaan satsattu euro on kaksi euroa pois sosiaali- ja terveysmenoista. Seuratoiminta ja lasten ja nuorten liikunta on muutakin, kuin kaukalon laidalla lapselleen ohjeita huutava äiti tai isä.

Seuratoiminta ja liikunta antavat eväitä elämään ja opettavat elinikäiseen liikkumiseen. Urheilun tukeminen ei kuitenkaan ole tasapuolista. Vannoutuneena jääkiekon ystävänä tunnistan kuitenkin tämän kieroutuneen tukijärjestelmän. Raha liikkuu tietyissä lajeissa, kuten jääkiekossa ja jalkapallossa, vaikka Suomessa harrastetaan satoja muitakin urheilulajeja. Monissa kunnissa seuroille ei jaeta tukia sen mukaan kuinka paljon se liikuttaa ihmisiä viikossa, vaan lajin maineen ja kunnian mukaan.

Urheilijat joutuvat usein huoraamaan yrityksille saadakseen sponsoreita.

Huippu-urheilu on monelle mahdotonta ilman sponsoreita. Valtion jakamat tuet eivät riitä kaikille tarvitsijoille ja niilläkään ei kaikkia menoja kateta. Tilastollisesti miehet saavat enemmän apurahoja kuin naiset.

Pärjätäkseen on treenattava paljon ja sitouduttava valitsemalle tielleen. Urheilijat joutuvat usein huoraamaan yrityksille saadakseen sponsoreita. Yritys tukee urheilijaa rahallisesti ja palkaksi urheilija pitää yrityksen logoja esillä ja keikistelee yrityksen mainoksissa. Urheilijan voittaessa lehdissä lukee: Suomi voitti kultaa MM-kisoissa, vaikka todellisuudessa Suomen valtio ei ole aina suoraan tukenut urheilijan mahdollisuutta voittaa kultaa.

Mitalin voitti urheilija, jonka toimintaa tuki yritykset. Suomi ei silloin ole voittanut mitään.

On kuitenkin hyvä miettiä, että miten näin pienestä maasta on tullut niin paljon hyviä urheilijoita. Uskon syyn olevan meidän yhteiskunnassa. Se, että meillä on kaikille maksuton ja laadukas peruskoulujärjestelmä, ilmainen terveydenhuolto ja ylipäätään se, että meillä pidetään ihmisestä huolta. Tai ainakin joskus pidettiin. Jos me romutamme tämän yhteiskunnan, onko meillä enää yhtään Kiira Korpea, Valentin Konosta, Janne Mäkistä tai Nyyti Korolaista.

Yhteiskunta, jossa ihmisestä huolehditaan vauvasta vaariin ja annetaan vapaus olla oma itsensä, on yhteiskunta josta on mahdollista ponnistaa huippusuorituksiin ilman isän paksua lompakkoa tai jonkun yrityksen kiinnostusta urheilijaa kohtaan. Yhteiskunta, jossa on perustulo, takaa mahdollisuuden harjoitella täysipäiväisesti. Vain sellainen yhteiskunta voi sanoa: Suomi voitti kultaa.

Kirjoittaja on lähihoitaja.