Paholaisenjuuri antaa niukan elannon Namibian saneille

Nguni Diyasen kuokkii maata varovasti ja siirtyy sitten kaivamaan paljain käsin. Puolen metrin syvyydestä paljastuu paholaisenjuuri – kasvi, joka antaa hänelle niukan elannon ja helpottaa monen nivelvaivaisen elämää.

– Paholaisenjuuri tuottaa kerääjille noin 40 euroa sesongissa. Sovitun kiintiön kokoaminen saattaa viedä kuutisen viikkoa, kertoo yhteisön johtaja Johannes Litcholo, joka asuu Omegan kylässä Namibian Bwabwatan kansallispuistossa.

– Otamme lapset ja tavaramme mukaan, lastaamme vettä aasien selkään ja vaellamme syvälle pensastoon, jonka hiekassa mukulat viihtyvät. Joskus norsulaumat vievät vetemme tai leijonat ajavat keräilijät puuhun, hän selostaa.

Alkuperäisväestöä
hyljeksitään

Aiemmin busmanneiksi kutsuttuun san-kansaan kuuluva khwe-heimo on seudun alkuperäistä väestöä. Saneja hyljeksitään itsenäisessä Namibiassa, koska Etelä-Afrikan armeija käytti heitä jäljittäjinään itsenäisyyssodan aikana.

Kansallispuiston säännöt rajoittavat sanien liikkumista ja toimintaa, joten vanhat jäljitys- ja metsästystaidot ovat katoamassa. Alkoholismi ja aids rehottavat.

Lääketeollisuus huomasi harpagojuuriin kuuluvan paholaisenjuuren parantavat ominaisuudet 1960-luvulla, mutta kerääjät eivät ole rikastuneet sen vientitulolla.

– Kuorma-autot tulivat yöllä noutamaan lastin ja maksoivat khweille mitättömiä summia, kertoo Friedrich Alpers, jonka IRDNC-järjestö edistää nyt alueella luomuviljelyä, matkailua ja huvimetsästystä.

Järjestö välitti pari vuotta sitten reilun kaupan periaatteisiin nojaavan sopimuksen alueen 5 000 asukkaan ja lääkekasvia vievän yrityksen välillä. Luomukeräilyyn koulutettiin 361 khwetä, jotka saivat viime vuonna kokoon 18 tonnia paholaisenjuurta.

Lama pudotti kasvista
saatavaa hintaa

Diyasen nostaa maasta kookkaan mukulan ja kertoo, että osa juuresta jätetään turvaamaan uutta kasvua.

Mukula siivutetaan ja levitetään verkkoon kuivumaan. Maahan kaivettu kuoppa peitetään huolellisesti.

Litcholon mukaan juurista saatu kilohinta oli toissa vuonna varsin hyvä: yli 1,5 euroa.

– Mutta laman ja varastojen kasvun vuoksi hinta puolittui viime vuonna. Luomusertifioinnnin ansiota toivomme kuitenkin saavamme nyt 2,4 euroa kilolta, hän jatkaa.

Ostajayrityksen johtaja David Cole tyrmää haaveen: markkinatilanne painaa tänä vuonna reilunkin hinnan vain vähän yli euroon kilolta.

Colen mukaan kerääjien saaminen mukaan kestävään tuotantoon voi asteittain kasvattaa heidän osuuttaan lääketeollisuuden voitoista.

Ei muuta tulon-
lähdettä kuin mukulat

Paholaisenjuuren ja khwe-heimon tulevaisuuden yllä on kuitenkin monia uhkia. Ilmastonmuutos lisää kuivuutta, joka heikentää mukulakasvin elinmahdollisuuksia.

Itäisen Kawangon asukkaat taas pyrkivät levittämään viljelyksensä ja laitumensa Bwabwataan tunnustamatta sen suojeltua asemaa.

– Meillä ei ole muuta tulonlähdettä kuin mukulat. Kansallispuistossa ei saa metsästää eikä aidata peltoja, joten norsut tallovat viljelyksemme, Litcholo valittaa.

Metsästysluvat on jäädytetty osin häikäilemättömien safarinjärjestäjien takia.

Uusia lupia odotellessaan khwet ovat paljolti ulkopuolisen avun varassa ja nälkä on Litcholon mukaan osa arkea.

(Inter Press Service)