Afrikka-Ranska-huippukokous pyrki avaamaan uusia uria ja ja selkeyttämään yhä tulehtuneita kolonialistisia suhteita. Ihmisoikeuskysymykset unohtuivat kun päästiin puhumaan bisneksestä.
Kukaan ei ollut kiinnostunut köyhästä ja ”laiskasta” Afrikasta vielä kymmenen vuotta sitten. Vasta puolisen vuosisataa sitten virallisesti itsenäistyneet Afrikan maat ovat pysyneet enemmän tai vähemmän tiiviissä holhoussuhteessa entisiin alusmaihinsa, Englantiin, Ranskaan, Belgiaan, Espanjaan ja Portugaliin.
Entiset emämaat ostivat itselleen parempaa omaatuntoa antamalla runsaasti kehitysapua, jotta menneiden vuosien julmat tapahtumat unohdettaisiin. Suurimmaksi osaksi kehitysapu meni itse itsensä diktaattoriksi nimittäneiden tai jopa kruunanneiden taskuihin ja palasi lähtömaahan varsinkin investointeina luksusasuntoihin.
Le Canard Enchainé -lehti julkaisi juuri ennen huippukokousta tiedon, että Gabonin presidentti on ostanut itselleen talon Pariisista. Hinta 100 miljoonaa euroa.
Kiinalaiset ehtivät ensin
Afrikka alkoi kiinnostaa vasta kun englannin- tai ranskankielellä aiemmin pärjänneet joutuivat hieraisemaan korviaan. Kaduilla kuului yhä enemmän kiinankieltä. Kiina oli hiipinyt melkein salaa Afrikkaan, antanut taloudellista apua, ilmaista koulutusta, opettanut kiinan kielen.
Kun kiinalaisten kanssa ei ollut mitään selvittämättömiä historiallisia ongelmia, yhteistyö sujui hyvin. Eikä länsimaissa huomattu mitään.
Kunnes myös amerikkalaiset alkoivat yllättäen kiinnostua toivottomaksi tapaukseksi luokitellusta Afrikasta. Perässä seurasi Ranska, joka nyt yrittää korjata viiveensä.
Nyky-Afrikan valtti on talouskasvu, joka ylittää huimasti kehittyneiden maiden kasvun. Afrikan kehityspankin ennusteen mukaan Afrikan keskimääräinen talouskasvu on tänä vuonna 4,5 prosenttia, ensi vuonna jo 5,2 prosenttia.
Mantereella on lisäksi yhä luonnonrikkauksia, joita siirtomaaherrat eivät ehtineet kokonaan tyhjentää. Ensimmäisenä paikalle ehtinyt saa parhaat päältä, jos on samalla osannut luoda hyvät suhteet valtionjohtajiin ja paikallisiin asukkaisiin. Tämän taidon kiinalaiset tuntuvat hallitsevan.
Bisnes pääosassa
Ranska on järjestänyt 24 kertaa Ranskan ja entisten siirtomaidensa johtajien yhteisiä huippukokouksia, France-Afrique. Tänä vuonna järjestetty 25. huippukokous oli nimetty Afrique- France. Kokousta johtanut presidentti Nicolas Sarkozy pyrkii hänkin pelastamaan Afrikka-kakusta sen mitä vielä pelastettavissa on. Ranska haluaa esiintyä yhteistyökumppanina ja unohtaa menneet.
Bisnes hallitsi Nizzassa pidetyn kokouksen kulkua. Paikalle oli kutsuttu 50 maata. Nizzaan saapui enemmän yritysjohtajia kuin valtioiden edustajia. Ensimmäistä kertaa paikalle oli kutsuttu myös englanninkielisiä maita, Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuma ja Nigerian Goodluck Jonathan. Nigerian maaperä pursuu öljyä, kun taas sen naapurimaa, ranskankielinen Niger, on pysynyt köyhänä.
Keskustelu pyöri bisneksen ympärillä. ”Sarkozy käyttäytyy kuin suuryrityksen kaupallinen attasea, välittämättä kansalaisten tarpeista”, sanoi Afrikan kansojen solidaarisuusjärjestön puheenjohtaja Michelle Decaster.
Väkivallalla vallassa
”Nizzassa koolla olleista valtionjohtajista enemmistö pysyy vallassa väkivallalla ja korruptiolla”, muistutti Survie-yhdistyksen puheenjohtaja Olivier Thimonier.
Guinean ja Nigerin valtionpäämiehet ovat kaapanneet vallan väkivallalla. Molemmissa maissa on luvattu järjestää joskus demokraattiset presidentinvaalit. Sen sijaan Norsunluurannikolla viisi vuotta sitten vallan verisesti kaapannut Laurent Gbagbo ei ole luvannutkaan vaaleja. Gbagbo ei saapunut Nizzan kokoukseen.
Ranskan diplomaattipiireissä annettiin ymmärtää, että jos tällaisiin huippukokouksiin kutsuttaisiin vain demokratian malliesimerkkejä, osallistujamäärä jäisi kovin vähäiseksi.
uutiskirje 
