Álvaro Uribe on ollut Kolumbian lähihistorian menestyksekkäin ja suosituin presidentti. Samalla hän on presidentti, joka jakaa mielipiteet usein kahtia.
Presidentin kova linja vasemmiston sissijärjestöjä vastaan on vapauttanut varsinkin keski- ja yläluokan jatkuvasta turvattomuudentunteesta, mutta samalla hallitus ja armeija ovat syyllistyneet useisiin ylilyönteihin ja ihmisoikeusrikkomuksiin.
Kolumbian talous on myös kasvanut Uriben aikana voimakkaasti, mutta työttömyys laahaa yli 10 prosentissa.
Uriben valtakauteen liittyykin paljon muttia, huomauttaa Bogotán Javerianan yliopiston valtio-opin professori Mauricio Romero.
– Presidentin voitot eivät ole niin menestyksekkäitä, koska kaikilla niillä on ollut hintansa. Uribe on poliitikkona antanut selkeän viestin siitä, että sillä tavalla, millä tulokset saavutetaan, ei ole väliä, Romero sanoo.
Romero luettelee nopeasti useamman kriisin, jotka sävyttävät Uriben kahdeksaa vuotta vallassa: George W. Bushin hallinnon kanssa liittoutuminen on johtanut kansainvälisessä politiikassa maan eristäytymiseen, rahan puskeminen turvallisuuteen on heikentänyt koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmiä ja globaaliyrityksiä tukeva talouspolitiikka on huonontanut pienviljelijöiden asemaa, lisännyt harmaata taloutta ja kasvattanut työttömyyttä.
Lisää Kolumbiasta perjantaina 18.6. ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 