Helsingin Sanomat kertoi viime viikolla (18.9.) gallup-tuloksesta, jonka mukaan Perussuomalaiset on työväestön keskuudessa suositumpi puolue kuin Vasemmistoliitto. Moni ihmettelee miksi, sillä poliittisia avauksia saati edes keskustelupuheenvuoroja Perussuomalaiset eivät valtakunnan tasolla esitä.
Esimerkiksi eduskunnassa viime viikolla käsiteltiin valtion ensi vuoden budjettiesitystä useampanakin päivänä. Perussuomalaiset käyttivät budjetista, joka sentään on vuoden tärkein asiakirja kansalaisten kannalta, ryhmäpuheen lisäksi tasan yhden puheenvuoron!
Työväestöstä on perinteisesti löytynyt Vasemmistoliiton peruskannattajakunta. Kun Perussuomalaisten yleinen gallupkannatus on nyt Vasemmistoliittoa suurempi, niin mikään yllätys ei varsinaisesti ole, että se näkyy myös kannatuksessa työväestön keskuudessa.
Populistipuolueena, ilman selkeää poliittista linjaa, Perussuomalaiset keräävät kannatusta kaikista väestö- ja ikäryhmistä. Erityisesti ”vanhojen puolueiden” vastaisuus puree aikana, jolloin maan poliittinen johto ajelehtii, yhteiskuntamoraali horjuu ja syyttömätkin saavat niskaansa osansa vaalirahoitusrötöstelystä. Mitään omaa ei tarvitse esittää.
Taustalla on varmasti myös sitä, että vasemmallakaan ei ole oppositiokautena osattu tehdä kaikkia asioita ihan oikein. Perussuomalaiset ovatkin kasvattaneet kannatustaan tasaisesti vuodesta 2007 lähtien – etupäässä juuri keskustan ja vasemmistopuolueiden duunariäänestäjiltä.
Perussuomalaisten eteneminen työväestön keskuudessa kertoo ennen muuta yleisestä protestimielialasta ja tyytymättömyydestä kaikkeen politiikkaan.
Realisoituuko tämän hetken tilanne ensi kevään vaaleissa, riippuu paljon siitä, millaisilla teemoilla puolueet vaalikamppailuun käyvät ja kuinka hyvin ne saavat teemojaan läpi julkisessa keskustelussa. Jossakin vaiheessa kuplien täytyy puhjeta.
Vaalikampanjoiden suunnittelijoille tiedot Perussuomalaisten uusista aluevaltauksista ovat kullan arvoisia. Ne saattavat aiheuttaa myös muutoksia jo suunniteltuihin vaalistrategioihin.
lehti 