Alun perin Nokia oli kumisaappaita tekevä kauppala. Sitten syntyi samanniminen yritys, nousi maailmalla kympin sakkiin Nokia-brändinä. Nokia ei myy puhelimia vaan brändiä, jonka kylkiäisenä saa pienen pahvilaatikon ja puhelimen.
Nokia ei kerro, mikä ostoksessa on liikemerkin osuus, mikä kylkiäisenä tulevien puhelimen ja pakkauksen. Neljänkympin ostoksessa brändi maksaa ehkä 25 euroa, valmistus 5 euroa ja tuotekehitys, takuuhuollot, kaupan osuus ja liikevoitot yhteensä 10 euroa. Nokia tuskin oikaisee tätä laskelmaa, vastaava Samsung maksaa alle 20 euroa.
Nokia-ilmiöllä tarkoitetaan käytännössä koko suomalaista IT-alaa, jossa Nokia on veturi. ”Ilmiö Nokia” on vielä laajempi, se tarkoittaa koko Suomea. Japanissa tai Etelä-Amerikassa ”kaikki”’ tuntevat Nokian, harva Suomen. Jos kokoomuksella olisi eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistö, Suomen nimi olisi vaihdettu Nokiaksi, Espoosta tehty Nokia-niminen pääkaupunki ja pirkanmaalainen pitäjä Pitkäniemeksi, Ollila valittu kuninkaaksi.
Internetiä kutsutaan pilveksi. Brändi on hypeä eli suomeksi sanottuna utua. Kun markkinoilla tuuli käy, pilvet liikkuvat ja utu häviää seuraavalla vuosineljänneksellä, kvartaalissa. Nokian ongelma on kvartaalikierre. Analyytikot vinoilevat, että Nokia myöhästyi simpukoissa, näytöt ovat suttuisia, ei Applen iPhone-tasoa. Utua häviää.
Hei, nyt seis. Yksikään utu-firma ei ole kestävän työllisyyden tae. Mihin hypeä oikeasti tarvitaan, ei mihinkään. Iphonet ovat pissiksien leluja. IPhone ei pärjää alkeelliselle ja pienelle kannettavalle tietokoneelle. Leluilla ei oikeasti töitä tehdä, ei suunnitella laivoja, ei lueta talousraportteja, ei käännetä Iijoki-sarjaa venäjäksi.
Kysymys on vain puhelimesta. Nokia voi keskittyä peruspuhelimiin, pyytää Kallasvuon takaisin. Isot näytöt ja näppäimet, kytkennät vielä isompiin, tv, sähköpostit, googlet ja facebookit. Muita vaatimuksia ei ole kuin korkinavaaja, kelluminen järven pinnalla olisi kiva lisä.
Nousu imagokilpailussa kolmen sakkiin on mahdollista, pysymällä pois Kaliforniasta ja kulkemalla omia polkuja.
Älyaapinen olisi globaali menestystuote. Kirjankokoiseen laitteeseen mahtuvat helposti samat oppimispolut 30 kielellä, pakkoruotsista somaliin ja mandariinikiinaan, kuten kuvapuhelimet, wikit ja muut emmeet ohimenevine facebookeineen ja twittereineen. Näillä oppikirjoilla saa kouluviikon nelipäiväiseksi, kehitysmaissa jo yksipäiväinenkin toisi loistavat oppimistulokset.
Menestystuote olisi myös älykirja aikuisille, etenkin vanhuksille. Laite mittaisi sokerit ja verenpaineet, seuraisi lääkkeenoton ja kalorit, hälyt hoitajiin ja kuvayhteys omaisiin. Paikannuksessa ongelma eivät ole kartat, vaan mistä itse puhelimen löytää, puheentunnistaen huutelemalla.
Yhtä vähän kuin sosiaalisella medialla on sosiaalisuuden kanssa tekemistä, yhtä vähän älypuhelimilla on älyn kanssa. Vaikka seuraavaksi tullee joku PISA-tutkija kertomaan, että nyt julkistettavassa Nokian N8:ssa on enemmän älyä kuin iPhonessa.
Kirjoittaja on sähkötekniikan diplomi-insinööri.
lehti 