Julkifeministinä minulta usein kysytään näkemystäni miesten kohtaamiin tasa-arvo-ongelmiin. Tietenkin hyvin mielelläni keskustelen kaikesta tasa-arvoon liittyvästä, mutta hankaluus tulee siinä, että hyvin usein nämä kysymykset esitetään hyökkäävään sävyyn. Naisten kohtaamia tasa-arvo-ongelmia esille tuovia syyllistetään siitä, etteivät he puhu tarpeeksi miesten kohtaamista epäkohdista. Monesti naisten, ja etenkin naisten oikeuksista puhuvien sekä feministien, katsotaan olevan syyllisiä miesten kokemiin tasa-arvo-ongelmiin.
Valitettavan usein törmää siihen, että naisten ja miesten kohtaamat tasa-arvo-ongelmat esitetään toistensa kilpailijoina. Yleensä tästä on seurauksena etäisesti keskustelua muistuttava huutelu, jossa keskustelijat heittelevät poteroistaan kommentteja, joilla kilpaillaan siitä, kummilla menee huonommin, miehillä vai naisilla.
Sen paremmin naisten kuin miestenkään oikeudet eivät parane sillä, että sukupuolten oikeudet asetetaan toistensa kilpailijoiksi. Esimerkiksi se, että naisten kohtaamaa sukupuolittunutta väkivaltaa pidetään vakavana ongelmana, ei vähennä sitä faktaa, että myös miesten kohtaama sukupuolittunut väkivalta on vakava ongelma.
Ei kai ole ensisijaisesti naisten tehtävä kamppailla miesten kokemien ongelmien ratkaisemiseksi?
Miesten kohtaamat tasa-arvo-ongelmat eivät ratkea sillä, että hyökätään feministejä vastaan tai vähätellään naisten kohtaamia tasa-arvo-ongelmia.
Taistelu vääryyttä ja epätasa-arvoisuutta vastaan lähtee yleensä siitä ihmisryhmästä, joka kokee tulevansa kaltoin kohdelluksi. Kamppailu oikeudenmukaisuudesta alkaa, kun kaltoin kohdellut yhdistävät voimansa ja lähtevät yhteistuumin ajamaan oikeuksiaan. Näin syntyi esimerkiksi naisasialiike.
On erittäin tärkeää, että naisasialiike ja feministit ottavat kantaa myös miehiä koskeviin tasa-arvo-ongelmiin. Mutta ei kai ole ensisijaisesti naisten tehtävä kamppailla miesten kokemien ongelmien ratkaisemiseksi?
Suomeen on viime vuosina syntynyt ilahduttavan monia miespoliittisiin teemoihin keskittyviä ryhmiä, kuten Vasemmistoliiton miespoliittinen työryhmä.
Valitettavasti vastapainoksi on syntynyt myös valkoisen miehen valta-aseman romuttumista pelkääviä yhdistyksiä. Vihalla ei kuitenkaan voiteta mitään. Tasa-arvon tiellä tarvitaan ehdottomasti lisää rakentavaa keskustelua miesten kohtaamista tasa-arvo-ongelmista. Mieskin on sukupuoli ja miehetkin kokevat vääryyttä sukupuolensa takia. Miehillä on täysi oikeus kamppailla näitä vääryyksiä vastaan.
Älkää siis odottako, että minä teen sen puolestanne. Olen kuitenkin vain yksi feministi ja töitä riittää monelle feministille lisää.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtaja.
lehti 