Kansainvälinen WikiLeaks-organisaatio kohautti viikko sitten toisen kerran. Kesän Afganistan-paljastusten jatkoksi se järjesti yhden tiedusteluhistorian suurimmista tietovuodoista julkistamalla lähes 400 000 salaiseksi määriteltyä asiakirjaa Irakin sodasta.
Asiaa seuranneille tietovuoto ei massiivisuudestaan huolimatta tarjonnut enää suuria uutisia. Kokonaiskuva Yhdysvaltain hyökkäyksen valmisteluista, perusteluista ja seurauksista on ollut tiedossa jo pitkään. Tästä kiitos kuuluu amerikkalaisille tutkiville journalisteille, jotka selvittivät likaisen sodan likaisia taustoja lähes reaaliajassa.
Ja koska vuonna 2003 alkanut hyökkäys oli myös ensimmäinen ”täyden palvelun” internet-sota, olivat taustat kaikkien niistä kiinnostuneiden ulottuvilla samaan aikaan kaikkialla maailmassa. Vain tosiasioilta silmänsä ummistaneet saattoivat kannattaa sotaa edes keväällä 2003. Heitä kyllä riitti Suomenkin lehdistössä.
Valitettavasti George W. Bushia ja Tony Blairia, pääsyyllisiä, ei koskaan nähdä Haagissa syytettyjen penkillä.
WikiLeaksin tietovuoto oli silti arvokas teko. Se toi esiin tuhansia suurta kuvaa täydentäviä yksityiskohtia.
Se myös palautti mieliin koko helposti unohtuvan karmeuden: yli 100 000 ihmistä, joista ainakin 66 000 siviiliä, tapettiin toisella puolella maapalloa syntyneen kollektiivisen hulluuden takia.
Irakissa ei ollut joukkotuhoaseita eikä al Qaidaa ennen kuin terroristiorganisaatio pääsi sinne hyökkäyksen vuoksi asettumaan. Nämä eivät olleet sodan syy, vaan kyseessä oli Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa valtaan päässeen klikin päähänpinttymä. Kymmenen vuotta aiemmin käyty Persianlahden sota oli vietävä loppuun, Irakin kansallistetut öljyvarat oli saatava ulkomaisten yhtiöiden haltuun ja Saddamin hallinto kaadettava, koska se muka johtaisi länsimaistyyliseen demokratiaan koko Lähi-idässä.
Tämä pääosin siviilejä tappanut päähänpinttymä johti myös laajamittaiseen kidutukseen Irakissa sekä rankaisemattomuuden kulttuurin syntymiseen. Kyseessä on moninkertainen rikos, jonka kaltaisesta toisenlaisena aikana syylliset saatettiin vastuuseen Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Nytkin on olemassa Haagin kansainvälinen tuomioistuin, jossa pienempiä sotarikollisia on saatettukin vastuuseen teoistaan.
Irakin tapauksessakin rikolliset tiedetään, mutta he kulkevat vapaina miehinä. Valitettavasti George W. Bushia ja Tony Blairia, pääsyyllisiä, ei koskaan nähdä Haagissa syytettyjen penkillä.
lehti 