Opettajakoulutuksen valintakoetta on muutettu viimeksi vuonna 2007. Tavoitteena oli muun muassa lisätä uusien ylioppilaiden läpimenoa valintakokeessa.
Tavoitteessa ei Jyväskylän opettajakoulutuslaitoksen tutkijan Pekka Räihän mukaan kuitenkaan täysin onnistuttu. Yhäkin valinta kohdistuu kokeneempaan hakijaan.
– Hakijan iän suuri merkitys valintaprosessissa viestinee siitä, että valinnan teoria on hukassa. Valintakriteerit yksinkertaisesti puuttuvat.
Räihän kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Koskaan et muuttua saa! tarkastetaan lauantaina 20. marraskuuta Tampereen yliopistossa. Tutkimus koskee luokanopettajakoulutuksen opiskelijavalintojen uudistamisen vaikeutta.
Kätketyt asenteet
Luokanopettajakoulutuksen valintojen uskotaan nojaavan tieteelliseen ja perusteltuun pohjaan. Räihä ei ole löytänyt oletukselle katetta.
Hänen mukaansa rakenteisiin kätketyt asenteet ovat opettajakoulutuksen tradition ja opiskelijavalintojen ylläpitäjä.
Räihän mukaan valintakokeen haastatteluissa arviointi perustuu tunnusmerkkeihin.
– Pyrkijä sopii opetukseen, kun hänessä on valitsijan omaa opettajakuvaa vastaavia piirteitä.
Valintakokeella tulisi Räihän mukaan mitata niitä ominaisuuksia, joita koulumenestys ei mittaa.
– Luokanopettajan valintaan liittyy haastattelu ja ryhmätöitä. Mutta epäselväksi jää mitä niillä mitataan.
Opettajan työssä tärkeitä taitoja Räihän mukaan ovat kuunteleminen ja yhteistyötaidot. Näiden arviointi yo-todistuksen perusteella on mahdotonta.
Räihä suosittaakin tavoitepohjaista arviointia, mihin suuntaan onkin menty Jyväskylän yliopistossa.
– Opettajakouluttajat ja tutkijat määrittävät ensin sen, minkälaisia opettajia tarvitaan. Psykologit sitten ratkaisevat, millä menetelmällä pyrkijöistä saadaan haravoitua juuri halutunlaiset oppilaat.
Ongelma vain taitaa Räihän mukaan olla siinä, että valintoihin perehtyneille ei osata sanoa, mitkä ovat valinnan kriteerit.
– Ne kun ovat pitkälle vain kunkin valitsijan päässä.
Uudet avaukset odottavat yhä
Luokanopettajakoulutuksen kaksivaiheisen valintakokeen ensimmäinen vaihe koki suuren muutoksen vuonna 2007, kun yo-todistukseen ja muun muassa työkokemukseen nojaava esivalinta korvattiin kaikille avoimella Valtava-kokeella. Sen läpäisseet kutsuttiin varsinaiseen soveltuvuuskokeeseen.
Nyt koulumaailmasta tulevissa viesteissä kaivataan jo paluuta vanhaan. Taustalla on muun muassa se, että kouluista hävisi avustaja- ja harjoittelijareservi, kun valintamenettely muuttui.
Varsinkin rehtorit ovat Räihän mukaan kaivanneet paluuta vanhaan, koska työskentely koulussa paljastaa, sopiiko alalle.
Räihän mukaan kyse on myös siitä, että Vakava lopetti rehtoreiden ja opettajien opiskelijoihin kohdistaman, osin tiedostamattoman, epävirallisen kontrolli- ja sosiaalistamisjärjestelmän.
– Epävirallinen kontrollijärjestelmä pyrki pitämään koulun entisenlaisena.
Uudistuminen osoittautui vaikeaksi myös yo-todistuksen käytön osalta. Se poistettiin esivalinnasta, mutta lähes poikkeuksetta opettajakoulutusyksiköt siirsivät sen ainakin jossain muodossa valintojen toiseen vaiheeseen.
– Kun olisi ollut mahdollisuus luoda uutta soveltuvuuden arvioinnissa, turvauduttiinkin menneeseen. Valintojen toisen vaiheen kehittämiselle ei joko nähty tarvetta tai sitä ei osattu tai haluttu työläänä operaationa tehdä, Räihä toteaa.
uutiskirje 
