Verotuksen asiantuntija, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala teki mielenkiintoisen veroehdotuksen Helsingin Sanomissa (22.11.): verotuksen voisi sitoa ikään. Ennakkoluuloton ehdotus osoittaa, että verojakaan ei välttämättä tarvitse kerätä aina samalla tavalla kuin totuttu tekemään. Radikaalitkin muutokset ovat mahdollisia, jos niin halutaan.
Tuomalan mukaan iän ottaminen yhdeksi verotusperustaksi lisäisi ennen muuta verotuksen oikeudenmukaisuutta, mutta tekisi siitä myös tarkemman ja tehokkaamman.
Nuorilla ja vanhoilla on pienimmät tulot. Parhaiten tilastojen mukaan tienaavat keski-ikäiset 45–49-vuotiaat. Ikä on Tuomaalan mukaan neutraali määre, siihen ei liity arvovarauksia. Ihmisten veromaksukyky voitaisiin hänen mielestään saada nykyistä paremmin selville, jos myös ikä otettaisiin huomioon.
Nuorten ja ikääntyneiden verotusta voitaisiin helpottaa ja vastaavasti kiristää sitä niiltä, joilla on enemmän veronmaksukykyä. Eri ikäryhmissä olisi omat progressioasteikkonsa. Näitä asteikkoja voitaisiin käyttää tuloverotuksen ohella myös pääomaverotuksessa.
Tällaisella verotuksella voitaisiin Tuomalan mukaan vaikuttaa myös työuriin. Jos verotus olisi kevyempää sekä alku- että loppupäässä, niin se voisi lisätä motivaatiota työssäoloon kummassakin ikähaitarin päässä. Tosin tutkittua tietoa tästä ei ole.
Tuomalan malli on mielenkiintoinen, mutta tuskin sitä ainakaan sellaisenaan toteutetaan. Iän ottaminen perustaksi saattaa tuottaa ongelmia esimerkiksi perustuslain kanssa. Tuomalan idean toteuttaminen ei myöskään liene kovinkaan yksinkertaista. Voisi jopa käydä niin, että jo ennestäänkin monimutkainen verotus muuttuisi aiempaakin konstikkaammaksi.
Vaikka Tuomaalan koepallo ammuttaisiin keskustelussa alan, niin uuden idean heittäminen ilmaan kertoo joka tapauksessa ihan konkreettisella tavalla siitä, että vaihtoehtoja on myös verotuksessa, jos tosissaan halutaan ryhtyä niitä miettimään.
uutiskirje 
