Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen haluaa väkivallasta lisää julkista keskustelua.
– Väkivalta ei koskaan voi olla yksityisasia, Pekonen sanoi ja painotti, että keskustelulla hän ei tarkoita tapausten julkista repostelua vaan keskustelua, jolla pyritään ratkaisemaan yhteiskunnan väkivaltaongelma.
Hän muistuttaa siitä, että Suomi hyväksyi kesäkuussa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman, jonka tekemiseen sitouduttiin jo vuonna 1995.
– Ohjelma on hyvä, mutta sen toteuttamiseen vaadittavat rahat puuttuvat, hän arvioi YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen päivän tilaisuudessa Helsingissä.
– Rahan puute näkyy, sillä Suomessa on tällä hetkellä 125 turvakotipaikkaa, vaikka Euroopan neuvoston suosituksen mukaan niitä pitäisi väestömäärään nähden olla noin 500.
Pekonen pelkää, että riittävän rahoituksen turvaamista joudutaan odottamaan 15 vuotta.
Laske vaippaan
Pekonen muistutti väkivallan moninaisuudesta.
– On henkistä, fyysistä, taloudellista ja seksuaalista väkivaltaa. Naiset kohtaavat väkivaltaa useimmiten entisten ja nykyisten kumppaneidensa taholta, lähisuhteissa sekä työpaikoilla, Pekonen sanoi ja kuvasi yhteiskunnallisen väkivallan tilannetta, joka saattaa tulla eteen kenelle tahansa naiselle.
”Vanha nainen istuu vanhainkodissa pyörätuolissaan. Hän kertoo hoitajalle, että olisi tarve päästä vessaan. Hoitaja kuittaa sanomalla, että vanhuksella on vaippa, johon voi laskea. Vaippa vaihdetaan myöhemmin, kun siihen löytyy aikaa. Vanhuksesta tuntuu, että hänellä ei ole enää ihmisarvoa. Hoitajan teko on väkivaltaa.”
Pekonen kysyi, onko tämänkaltainen väkivalta tietoista.
– Todennäköisesti ei. Resurssien vähyys on ajanut hoitohenkilökunnan siihen.
Saisiko mennä töihin?
Toinen esimerkki liittyi oikeuteen päättää omista asioista.
”Nuori äiti haluaisi lähteä työelämään lapsen ollessa kahden vanha. Puolison mielestä lapsen paikka on kotona äidin kanssa. Ja toisaalta, äidin palkka menisi lähes kokonaan lapsen päivähoitokuluihin. Isovanhemmat ovat miehen kanssa samaa mieltä. Nuori äiti jää kotiin hoitamaan lasta. Kotihoidon ajalta hänen eläkkeensä ei kerry.”
– Nainen ei nauti kotiäitiydestä, vaan haluaisi kehittyä työssään. Hän kokee, ettei hänen työtään arvosteta, ja masentuu. Tämä on väkivaltaa. Mutta tiedostavatko nuori äiti, puoliso tai isovanhemmat sitä?
Torstaina 25.11. vietetään YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää kynttilätapahtumilla eri puolella Suomea.
lehti 