Dublinia kutsuttiin Irlannin talouskriisiä edeltäneen nousukauden aikana Euroopan Villiksi Länneksi. Alkusysäys lopulta holtittomaksi muuttuneelle kehitykselle saatiin jo 1990-luvulla. Irlannin hallitukset ovat yrittäneet tehdä Irlannista mahdollisimman yritysystävällisen maan, joka houkuttelisi erityisesti ulkomaista pääomaa. Tähän on pyritty muun muassa yritystoimintaa vähän holhoavalla säätelyllä sekä huippukeveällä 12,5 prosentin suuruisella yritysverolla.
Irlannin liittyminen EMUun johti maassa korkotason laskuun, mikä antoi yhden lisäsysäyksen talouden velkavetoiseen ja lopulta katastrofiin johtaneeseen nousuun. Sen keskeisenä ruokkijoina toimivat avokätiset, vähän säädellyt ja runsaaseen ulkomaiseen rahoitukseen tukeutuneet pankit. Pankit yhdessä kiinteistöalalla toimivien yritysten kanssa saivat aikaan asunto- ja kiinteistökuplan, joka löi laudalta jopa Yhdysvaltojen asuntokuplan.
Asuntojen hinnat nousivat Dublinissa vauhdikkaammin kuin pahimpina kuplavuosina Miamissa. Kuplaa ruokki markkinavoimiin ja esimerkiksi turismin kasvuun uskonut hallitus, joka keskellä korkeasuhdannetta antoi verohelpotuksia muun muassa uusia hotelleja rakentaneille hotelliyrittäjille.
Laskun lopullinen suuruus on vielä hämärän peitossa, mutta se on valtava.
Kuten kaikki kuplat, myös kupla Irlannissa puhkesi. Kupla olisi puhjennut ilman kansainvälistä talouskriisiäkin, mutta se teki Irlannin kriisistä pahemman.
Nyt on maksun aika. Laskun lopullinen suuruus on vielä hämärän peitossa, mutta se on valtava. Laskua suurensi oleellisesti Irlannin hallituksen syksyllä 2008 tekemä päätös taata keskellä kansainvälistä talouskriisiä paitsi keskeisissä irlantilaispankeissa olevat talletukset myös niiden ottamat velat.
Päätös, jota perusteltiin tarpeella rauhoittaa rahoitusmarkkinoita, osoittautui megaluokan virheeksi ainakin irlantilaisten veronmaksajien kannalta. Pankkien velat ovat muuttuneet veronmaksajien veloiksi. Lasku on kuitenkin niin suuri, etteivät irlantilaisten veronmaksajien rahkeet riitä ainakaan sen pikaiseen maksamiseen. Tarvitaan meidän ulkomaisten veronmaksajien apua ainakin uusien lainojen takaajina.
Irlannin kohtalo on hyvä esimerkki siitä, mihin päätöksentekijöidenkin usko vapaasti toimivien markkinavoimien siunauksellisuuteen voi johtaa. Talous on kriisissä, ja päätöksentekijät ovat markkinavoimien vankeina.
Onneksi kansanvallassa vankeuden pituus riippuu ainakin periaatteessa viime kädessä poliittisesta tahdosta ja vaikutusvallasta.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 