Vihreiden vaalikampanjan avaus sujui ilmeisesti juuri niin kuin mainostoimistoväki oli ennakoinut. Kampanjan avaus ylitti paristakin syystä julkisuuskynnyksen. Sehän kampanja-avauksissa aika usein on se ensimmäinen tavoite. Sisältökysymykset kiinnostavat jos kiinnostavat. Niiden aika tulee myöhemmin lähempänä vaaleja jos tulee.
Vihreät paljastivat samalla, mihin he kampanjansa kärjen nyt suuntaavat. Puolueen strategit uskovat, että lisäkannatus ei heru perussuomalaisten, vasemmiston tai edes keskustan reviireiltä.
Niin vaalitunnuksen kuin kuvankin valinta kertoo, että vihreät yrittävät ihan tosissaan houkutella kokoomuksen helmoihin tarttuneita ja muitakin oikeistolaisia arvoliberaaleja. Vihreät ikään kuin palaavat juurilleen. Yhteispeli hallituksessa on kokoomuksen kanssa sujunut ilmeisesti niin jouhevasti, että vihreät uskaltavat ottaa tunnuksekseen kokoomuksen entisen äänenkannattajan nimen ja tunnuskuvakseen saman, mutta hiukan tyylitellyn Suomen vaakunan, jollainen kokoomuksellakin on.
Uuden Suomen nykyinen kustantaja ehti jo pillastua tavaramerkin luvattomasta lainaamisesta. Niklas Herlin voi ollakin kiistassa aika vahvoilla, koska ei halua riippumatonta nettilehteään leimattavan minkään puolueen kampanjaveturiksi. Aika usein tämän kaltaiset kiistat ratkeavat lopulta rahalla.
Mielenkiintoisempi tapaus on hitusen tyylitellyn Suomen leijonan valinta vaalitunnukseksi. Symbolit kertovat usein enemmän kuin tuhat niitä selittävää sanaa. Niin käy nytkin.
Vihreällä pohjalla oleva leijona kertoo selvällä symbolikielellä sen, minkä politiikkaa seuranneet ovat tienneet iät ja ajat, ja josta puoluetta on ilkeämielisesti nimiteltykin. Vihreät tunnustautuvat nyt ihan itse symbolivalinnallaan kokoomuksen viherosastoksi.
uutiskirje 
