EK:n Pukkinen kiirehtii ay-liikettä neuvottelupöytään

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Mikko Pukkinen patistaa palkansaajakeskusjärjestöjä neuvottelupöytään tosi mielellä. Neuvottelut työurien pidentämisestä pitäisi saattaa satamaan, mikäli mieli vaikuttaa seuraavaan hallitusohjelmaan.

– Asialla alkaa olla kiire. On kaikkien etu, että työmarkkinajärjestöt voisivat yhdessä vaikuttaa hallitusohjelman sisältöön ja saada tarvittavat toimenpiteet käyntiin mahdollisimman pikaisesti.

Vaikka keskitetyn tulopolitiikan loppuminen on kaventanut keskusjärjestöjen roolia, niin tässä suhteessa maailma ei ole muuttunut. Järjestöjen sana painaa yhä.

– Toivon ja vetoan tässä ammattiyhdistysliikkeeseen ja keskusjärjestöihin, että me löytäisimme yhteisen sävelen. Jos sellainen löytyy, sen mukaan mennään.

Pukkisen mukaan keskusjärjestöillä on aikaa sydäntalvi yhteisen sävelen hakemiseen.

– Olen toiveikas. Olemme kaikin puolin hyvissä puheväleissä.

Pukkinen korostaa, ettei työuran pidentämisessä ole kysymys vain eläkeiästä. Asia on paljon laajempi: työn määrää pitää kasvattaa.

Yksimielisyys vallitsee siitä, että työuran loppupään venyttämisen lisäksi pitää myös nopeuttaa koulun penkiltä työelämään siirtymistä.

– Lopuksi tullaan siihen, miten työn määrää voidaan kasvattaa työvuosien aikana työhyvinvointia parantamalla ja muilla keinoilla.

Pukkinen arvioi, ettei työurien pidentämisestä selvitä, ellei puututa myös eläkeikään. Sen osoittavat hänen mukaansa kylmät laskelmat.

– Painotan, ettei eläkeikää voi ratkaista erilliskysymyksenä. Se on valtavan ison paketin yksi yksityiskohta.

Rooli muuttuu, ei kutistu

Tupo-kauden päättyminen on merkinnyt muutosta keskusjärjestöjen rooliin.

– Enää ei tehdä harvakseltaan suuria tulopoliittisia paketteja. On siirrytty jatkuvaan neuvotteluun. Se muuttaa keskusjärjestöjen roolia, mutta mikään ei viittaa siihen, että tehtäväkenttä olisi kaventunut.

Se on pikemminkin laajentunut, ajattelee työnantajajohtaja. Keskusjärjestö koordinoi, mitä työmarkkinapolitiikassa tapahtuu. Työtä tehdään läpi vuoden ja vuodesta toiseen, ei vain joka toinen tai kolmas vuosi.

Tupon jälkeen työmarkkinoille on useiden tarkkailijoiden mukaan syntynyt uusi keskitetty sopimusmalli. Se syntyy Teknologiateollisuus ry:n ja Metalliliiton neuvottelupöydässä, jotka tekevät sopimuksensa ensimmäisenä.

Yksikään työnantajaliitto ei halua päästää palkankorotuksia teknologiateollisuutta suuremmiksi, eikä maasta löydy sellaista ammattiliittoa, joka tyytyisi pienempiin korotuksiin. Alakohtainen maksukyky ei paljoa paina.

– Kukaan ei osannut ennakoida, että se menee näin. Ei odotettu, että ensimmäisen sopimuksen ohjaava vaikutus olisi näin suuri.

Ankkuri ei sido yrityksiä

Pukkisen mukaan ilmiölle löytyy asiallinenkin perusteensa. Kaikki työnantajaliitot toimivat kansantalouden tasolla samassa talousmaisemassa. Etelärannassa ajatellaan, että tällä sopimuskierroksella yhden prosentin yleiskorotus on kansantalouden kannalta kohdallaan.

Ohjausvaikutus näkyy myös paikallisissa palkkaerissä. Jos sovitaan puolen prosentin paikallisesta korotuserästä, se on hyvin suuressa osassa yrityksiä tasan puoli prosenttia, aivan riippumatta yrityksen palkanmaksukyvystä. Ja yleensä erä jaetaan tasan kaikkien kesken.

Pukkinen pitää joka tapauksessa hyvänä, että tämän syksyn kaikissa sopimuksissa on yrityskohtainen erä. Hän korostaa, ettei EK ole pyrkinyt ns. palkka-ankkurillaan millään tavalla vaikuttamaan yrityskohtaisesti jaettaviin palkankorotuksiin.

– Paikallisen sopimisen pitäisi olla pääsääntö, eikä EK tietenkään pyri päättämään mitä yrityksissä sovitaan.