Yhdysvalloilla oli vuonna 1960 jo sotilaallisia ohjuksia ja Neuvostoliitolla oli kiire kehitellä omiaan. Kiire aiheutti kuitenkin tuhoisan onnettomuuden, joka vaati satoja uhreja.
28. lokakuuta 1960 Neuvostoliiton pääsanomalehdet julkaisivat lyhyen ilmoituksen, jossa kerrottiin, että puolustusvoimien varaministeri marsalkka M. Nedelin oli kuollut lento-onnettomuudessa.
Niiden kohtalosta, jotka olivat marsalkan kanssa samassa lentokoneessa, ei mainittu mitään. Mitrofan Nedelinin salailtu kuolema tuli kuitenkin julki lännessä ja huhut hänen kuolemansa ympärillä kiirivät pitkin Neuvostoliittoa.
Onnettomuuden yksityiskohdista saimme tietää vasta 1990-luvulla.
Kaikki sujui aluksi
normaalisti
Onnettomuus tapahtui 23.–24. lokakuuta 1960 silloisen Tjura-Tamin, nykyisen Baikonurin kentällä. Suunnittelija Jangelin kehittämää ensimmäistä mannertenvälistä ballistista rakettia valmisteltiin lähtöön kentällä 41. Laukaisupäiväksi oli määrätty 23. lokakuuta.
Aamulla alkoi raketin kuljettaminen testirakennuksesta lähtöpaikalle. Kaikki sujui normaalisti.
Polttoaineen tankkaaminen sujui ongelmitta, mutta moottorin sähköautomatiikkaan ilmaantui vikaa ja turbopumppuun pääsi polttoainetta. Testaajat päättivät korjata vian polttoainetta täynnä olevassa raketissa. He avasivat luukut raketin alapuolelta ja juottivat rasiat uudelleen. Raketin lähtö siirrettiin maanantaiksi.
Ihmisten ääriviivat
jäivät bitumiin
Iltapäivällä alkoivat viimeiset ohjaussysteemin kokeet. Marsalkka Nedelin istui tuolilla noin 17 metrin päässä raketista. Kello 18.45 ilmoitettiin 30 minuutin starttivalmius.
Juuri silloin sähkönjakelusta tuli liian aikainen signaali, joka käynnisti toisen vaiheen moottorin. Toimivan moottorin kaasusuihku vaurioitti polttoainesäiliöiden seinämiä, syttyi tulipalo ja räjähti.
Tilanne oli kuin katastrofifilmistä. Osa päivystävistä upseereista ja testaajista lähti juoksemaan vaaravyöhykkeeltä oikeaan suuntaan, mutta tiellä oli vasta levitetty bitumi, joka alkoi heti sulaa. Ihmiset jäivät kiinni sulaan massaan ja joutuivat tulen uhreiksi.
Myöhemmin näissä kohdissa oli nähtävissä ihmisen ääriviivat ja esineitä, jotka eivät pala tulessa, esimerkiksi kolikkoja. Kauhein kohtalo oli niillä, jotka olivat raketin huoltoyläkerroksissa. He tippuivat alas ja syttyivät tuleen kuin kynttilät. Tulen keskuksessa lämpötila saavutti jopa 3 000 astetta.
Aiheesta enemmän perjantaina 31.12.2010 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 