Presidentti Tarja Haloselta on odotettu räväkämpiä otteita ja nimenomaan niin sanottua arvojohtajuutta. Presidentti täytti uuden vuoden puheessaan nyt ainakin osan näistä toiveista. Jotkut tosin ovat haikailleet ex-presidentti Urho Kekkosen aikaa, jolloin presidentti jyräsi ja runnasi sekä välillä käytti valtaansa jopa enemmän kuin sitä hänen oikeasti olikaan.
Tämän vuoden puheessaan Halonen otti kantaa aika voimakkaasti ja porautui laajasti myös maan sisäisiin asioihin, jopa reippaammin, kuin mihin on totuttu. Hän käyttikin nyt sitä kaivattua arvojohtajuuttaan.
Halonen toivoi, että ennen vaaleja käytäisiin vilkasta keskustelua arvoista ja poliittisten päätösten seurauksista ylipäätään. Lausunnosta voi tehdä erilaisia johtopäätöksiä. Asiapohjaisen arvokeskustelun korostamisen voi tulkita tarkoittavan ainakin sitä, että vaalitaistelussa ei pidä sortua halpahintaiseen populismiin, vaan on haettava asiapohjalta vastuullisia vaihtoehtoja, joita aina on.
Presidentti kiinnitti huomiota nimenomaan eriarvoistumiseen ja korosti myös suvaitsevaisuutta. Tavoilleen uskollisena hän oli huolissaan vähemmistöjen kohtelusta tilanteessa, jossa mielipiteet ovat jyrkentyneet niin meillä kuin muuallakin.
Presidentti otti jopa korostetun voimakkaasti kantaa Natoon. Kahdesti puheen aikana hän totesi olevansa samalla kannalla kansalaisten enemmistön kanssa eli Suomen pitää pysyä sotilasliiton ulkopuolella. Uskottava puolustus ei edellytä liittoutumista vaan hyviä ja kunnossa olevia suhteita naapureihin.
Samalla Halonen näpäytti Nato-henkistä ex-presidentti Martti Ahtisaarta, joka äskettäin tv-haastattelussa arveli suomalaisten Nato-vastaisuuden murentavan myönteistä Suomi-kuvaa.
lehti 