Niin sanottu Marly-ryhmä on joukko nimettöminä pysyviä diplomaatteja, jotka ovat hyökänneet Le Monde -lehdelle lähettämässään kahdessa kirjoituksessa kiivaasti presidentti Nicolas Sarkozyn poukkoilevaa ulkomaanpolitiikan linjausta vastaan. Ryhmän jäsenet edustavat eri puoluekantoja, he ovat eri ikäisiä, osa on työelämässä, osa eläkkeellä.
”Ranskan ääni on hävinnyt maailmasta. Yhdysvaltojen perässä juokseminen on hämmentänyt monia kumppaneitamme”, kirjoittavat diplomaatit.
Kokeneita diplomaatteja ei enää kuunnella, vaikka monta erehdystä olisi voitu tällä tavalla välttää. Ranskan ulkopolitiikkaa johdetaan nykyisin ”amatöörimäisesti ja impulsiivisesti.” Päätökset tehdään lyhytnäköisesti median tarpeita ajatellen.
Ranskan ulkopolitiikka on joutunut arvostelun kohteeksi varsinkin Tunisiasta alkaneen kansannousujen aallon siirryttyä maasta maahan, viimeksi Libyaan.
Presidentti Sarkozy vastaanotti Libyan johtajan Muammar Gaddafin valtavan seurueen kanssa kolme vuotta sitten kuin vanhan ystävän. Seurue majoitettiin presidentin Elysée-palatsin suureen puutarhaan keskelle Pariisia. Sinne pystytettiin moneksi päiväksi Gaddafin mukanaan tuoma luksusteltta.
Tällaista valtiovierailua ei ollut aikaisemmin Ranskassa nähty. Ihmisoikeuksia koskeviin kysymyksiin Sarkozy vastasi vetoamalla tuleviin kaupallisiin projekteihin Libyan kanssa.
Tunisialaiset vihaisia
Mielenosoitukset alkoivat Ranskan entisestä alusmaasta Tunisiasta. Mielenosoitusten alettua nuoren katukauppiaan polttoitsemurhan jälkeen ennen joulua, 17.12., Ranskan ulkoministeri Michèle Alliot-Marie lensi kahdesti Tunisiaan rikkaan liikemiehen Aziz Miledin yksityiskoneella. Miled kuuluu maasta paenneen valtionpäämiehen Zine al-Abidine Ben Alin sisäpiiriin.
Yksityishenkilönä ministerimiehensä ja vanhempiensa kanssa matkustanut ulkoministeri ei tiedottanut matkoistaan mitään. Matkat tulivat tietoon, kun Le Canard Enchainé, satiirinen viikkolehti, paljasti kaikki matkat, joista yksi suuntautui Saharan maisemia ihailemaan.
Jälkimmäisellä matkalla ulkoministerin vanhemmat tekivät edullisen asuntoinvestoinnin Miledin uudessa luksuslomakohteessa.
Matkoista syntyi kohu, kun Alliot-Marie väitti, ettei tiennyt mielenosoitusten alkaneen. Lisäksi hän yritti valehdella alusta loppuun matkoistaan.
Kuitenkin hän oli ehdottanut jasmiinivallankumouksen alussa presidentti Ben Alille Ranskan poliisivoimien tukea mellakoiden tukahduttamiseksi.
Nyt ministerin eroa vaaditaan niin Ranskassa kuin Tunisiassakin.
Ranskassa annettiin heti ministereille uudet käyttäytymisohjeet. Niiden mukaan lomailua suositellaan Ranskassa. Jos mieli tekee ulkomaille, ensin pitää kysyä ulkoministeriöstä, onko kyseinen maa Ranskan diplomaattisten suhteiden kannalta sopiva.
Ylimielinen suurlähettiläs
Sitten Ranska lähetti Tunisiaan uuden suurlähettilään. Sarkozy pyrkii nuorentamaan diplomaattikuntaa, mutta 41-vuotias Boris Boillon joutui heti napit vastakkain tunisialaistoimittajien kanssa.
Ensimmäinen haastattelutilaisuus päättyi siihen että aloitteleva diplomaatti haukkui tunisialaistoimittajan kysymykset ”debiileiksi” ja lopetti tilaisuuden nopeasti.
Joku toimittajista oli kuvannut tilaisuuden ja pian se nähtiin YouTubessa. Seuranneet anteeksipyynnöt eivät auttaneet mitään, vaan monta sataa mielenosoittajaa vaati suurlähettilään lähettämistä takaisin Ranskaan.
Ranskalla ja Tunisialla on aina ollut hyvät suhteet, sillä Tunisia ei joutunut Algerian tapaan käymään vapautussotaa päästäkseen Ranskan alaisuudesta.
Sarkozy siis päätti lähettää Tunisiaan hallituksensa arvostetuimman jäsenen, talousministeri Christine Lagarden, jonka piti luoda hyvät suhteet Tunisian uuteen johtoon.
Lagarde lähti Tunisiaan toisen ministerin kanssa, mutta valtuuskunnasta jäi pois ulkoministeri Alliot-Marie. Hänelle järjestettiin yllättäen juuri samoiksi päiviksi valtiovierailu Brasiliaan.
uutiskirje 