Toiveammatin etsintä ja valinnan vaikeudet kasautuvat liiaksi nuorten omille harteille. Kun ammattiin opiskelu ei lähdekään sujumaan, monet nuoret kokevat keskeyttämisen helpoksi ja nopeaksi ratkaisuksi ongelmiin.
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen tohtoritutkija Ilpo Kuronen sanoo, että opintojen keskeyttämisajatuksia ja niihin johtaneita syitä on vaikea ottaa puheeksi, koska ilmapiiri ei siihen rohkaise. Tuen ja ohjauksen vähäisyys herpaannuttaa opiskeluun kiinnittymisen ja madaltaa keskeyttämisen kynnystä.
Kuronen on haastatellut 15 nuorta aikuista, joiden peruskoulun päättymisestä oli 2–9 vuotta. Hän on selvittänyt tutkimuksessaan prosesseja, jotka ovat vaikeiden ammatinvalintojen, ammatillisen koulutuksen keskeyttämisten ja opintojen venymisen takana.
Keskeyttäjät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Heitä oli jopa vaikea tavoittaa. Jotkut olivat keskeyttämiskierteessä, josta pois pääsy osoittautui vaikeaksi. Monet opinnoissaan hitaasti etenevät olivat putoamisvaarassa.
Koulun keinoin keskeyttämistä ei pystytty ratkaisemaan, vaan tarvittiin monenlaista tukea. Elämänhallinnan vaikeutuessa keskeyttämisen syitä ja seurauksia oli vaikea erottaa.
Masennus vie voimat
Useilla tutkittavista oli mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin ongelmia, jotka haittasivat opiskelua. Heillä ei riittänyt voimia opiskelurytmin ylläpitoon, ja he tarvitsivat määräaikaista keskeyttämistä toipumiseen.
– Masentunut nuori mustine ajatuksineen on herkästi haavoittuva, ja hänen kohtaamisensa vaatii tuenantajalta ymmärtämistä ja aitoa läsnäoloa. Nuori tarvitsee elämäntilanteensa uudelleen jäsentämiseen aikaa, eikä häneltä pidä odottaa sujuvaa suoriutumista liian varhain, Kuronen toteaa.
Terveet ja toimivat ihmissuhteet läheisiin samoin kuin luottamuksellinen ja turvallinen suhde opettajiin ovat tärkeitä viihtyvyystekijöitä ja itsetunnon ylläpitäjiä. Ylimääräisten huolten kuorma ja kielteisten koulukokemusten kasautuminen rasittavat nuoren henkistä kestokykyä ja voivat johtaa synkkiin ajatuksiin.
– Mielenterveysongelmiin pitäisi reagoida ajoissa mutta ne hiipivät salakavalasti ja nuorella on korkea kynnys ottaa ne puheeksi.
Ajattelutavat törmäyskurssille
Omanarvon tunne, sosiaalinen paine ja leimautumisen pelko voivat estää nuorta hakemasta apua ja tukea. Opettaja antaa ongelmanuorille helpommin moitteita ja arvostelua kuin myönteistä ja kannustavaa palautetta. Opettajan ja nuoren ajattelutapojen erilaisuus altistaa törmäyksille. Oppilaitoskin kokee riittämättömyyttä erilaisuuden kohtaamisessa ja ohjaushaasteisiin vastaamisessa.
– Piiloutuuko tapauksiin myös väärää vallan käyttöä, Kuronen kysyy.
Kaikki eivät pysy kyydissä
Elämän suunnittelu ja koulutuksen suorittaminen tuloksellisesti ja tehokkaasti on normi, jota kaikki nuoret eivät pysty noudattamaan. Opiskelijat kokevat painetta nopeisiin ja suoriin siirtymiin, lyhyisiin opiskeluaikoihin ja ongelmattomiin uriin.
– Onko siis hitaasti eteneville tilaa, aikaa ja paikkoja, pohtii Kuronen.
Keskeyttämissyihin voidaan Kurosen mukaan kuitenkin vaikuttaa ja niitä voidaan ehkäistä ennalta.
– Ongelmakeskeisestä ajattelusta ja reaktiivisesta toiminnasta pitäisi edetä ennaltaehkäisyn kehittämiseen. Varhaista puuttumista, opiskelijoiden kuulumista yhteisöön samoin kuin opiskelijahuoltoon ja ohjaukseen kuuluvien palvelujen tarjontaa ja saatavuutta tulisi tehostaa. KU
lehti 