– Nykyisellään riittää kun täyttää ympäristötuen ehdot, enempään tekemiseen ei kannusteta.
Maatalouden ympäristöpolitiikalla pitäisi tutkijan mukaan pystyä vaikuttamaan myös maatalouden rakenteeseen esimerkiksi niin, että alueellisesta keskittymisestä vaikkapa sikatiloihin päästäisiin kohti monipuolisempaan tuotantoa.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomen maatalous on jakaantunut kahtia niihin tiloihin, jotka saavat elantonsa kokonaan maataloudesta ja jotka ovat laajentaneet tilaansa voimakkaasti sekä niihin, joille maatilan pito on osa-aikaista. Tämä jakautuminen pitäisi Kaljosen mukaan ottaa huomioon myös tiloilta vaadittavissa ympäristötoimissa.
Kaljosen ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöstutkimus maatalouden ympäristöpolitiikan kohtaamasta institutionaalisesta epämääräisyydestä tarkastetaan 8. huhtikuuta Tampereen yliopistossa.
Aktiivinen kehittäminen tärkeää
Maatalouden ympäristötuki, joka on merkittävin maatalouden ympäristöpolitiikan keino Suomessa, ei ole kyennyt tuottamaan lupaamiaan ympäristöhyötyjä. Kaljonen on selvittänyt syitä tähän epäonnistumiseen muun muassa haastattelemalla viljelijöitä.
– Kaikki viljelijät tilakokoon katsomatta kritisoivat voimakkaasti ympäristötukiehtoja siitä, että ne eivät ota huomioon sitä, mikä on kunkin tilan hoidon kannalta järkevää.
Perusongelma hänen mielestään on se, että viljelijöitä ohjataan tiettyjen standardien täyttämiseen, mutta ei aktiiviseen kehittämiseen.
Ympäristötuen tarjoamat hyvin standardinomaiset ympäristönhoidon keinot eivät tarjoa tutkijan mukaan hyviä ratkaisuja myöskään alueelliseen ympäristön hoitoon.
Erityistuella yksi viljelijä voi esimerkiksi tehdä suojavyöhykkeen yhdelle peltolohkolle joenvarressa. Veden laadulle toimella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos joenvarren muut viljelijät eivät tee samanlaista päätöstä.
Kaljonen on yrittänyt yhdessä viljelijöiden kanssa löytää joiltain vesistöalueilta paikkoja, joihin suojavyöhyke kannattaisi perustaa.
– Näin on etsitty uutta toimintatapaa, jolla voitaisiin kohdentaa ympäristötoimet kriittisille pelloille ja jolla suojelutoimi saadaan mittakaavaltaan sellaiseksi, että sillä on merkitystä.
Tukikausi vaihtuu 2014
Ympäristötukea on kahdenlaista. Perustuki, joka tilojen tulonmuodostuksen kannalta merkittävä, sanelee muun muassa lannoitteiden käytön ja suojakaistat.
Erityistukea voi hakea muun muassa leveämpiin suojavyöhykkeisiin ja monimuotoisuuteen. Kyse on yksittäisten toimien tuesta, joka vaikuttaa ympäristöön yleensä vasta kun alueen muutkin tilat ryhtyvät samaan.
Uusi ympäristötukikausi alkaa 2014. EU:ssa käydäänkin parhaillaan neuvotteluja muun muassa Suomen osalta ympäristöehtoja täydentävistä ehdoista.
Kaljosen ehdotus neuvottelijoille on siirtyminen yhteen ympäristötukeen siten, että täydentävissä ehdoissa määritettäisiin perustaso ja ympäristötuissa olisi ympäristöhoidon kehittämiseen kannustavia ehtoja.
– Mutta tiedän että se on poliittisesti vaikea asia, hän toteaa.
Joka tapauksessa maataloustuotannon ja ympäristönhoidon välisestä kahtiajaosta tulisi Kaljosen mukaan päästä eroon.
uutiskirje 
