Sotavankien ja poliittisten vankien tilanne Libyassa on epäselvä, ja heidän oikeuksiaan loukataan rintamalinjan molemmin puolin.
Kolmijäseninen YK-komissio aloitti 11. huhtikuuta Libyassa tutkimukset, joissa selvitellään sekä koti- että ulkomaisten toimijoiden ihmisoikeusrikoksia.
Huhtikuun alkupäiviin mennessä itäisessä Libyassa oli kadonnut yli 400 ihmistä sen jälkeen, kun kapina Muammar Gaddafia vastaan alkoi 15. helmikuuta. Luku on ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin ja Bengasissa toimiva Punaisen Puolikuun arvio.
Osa kadonneista pidätettiin kansannousun alkupäivinä ennen aseellisen kapinan alkua. Useimmat otettiin sotavangeiksi taistelujen alettua maaliskuussa.
Amnesty Internationalin mukaan vangit ovat nuoria vapaaehtoisia tai kapinallisten tukijoita, jotka kuljettivat näiden hallitsemasta Bengasista tarvikkeita rintamalle. Hallituksen joukkojen epäillään siirtäneen vangit Gaddafin tukikohtiin Sirteen tai Tripoliin.
Monenlaisia vankeja
Itäisessä Libyassa on totuttu hallituksen koviin otteisiin. Jokainen bengasilainen tuntee jonkun, joka on kärsinyt salaisen poliisin kynsissä.
Sodan aikana vangittujen ei uskota pääsevän helpommalla. Vankien joukossa on terveystyöntekijöitä ja toimittajia, joiden olinpaikasta ei saada tietoa, eikä heidän vapauttamisestaan pystytä neuvottelemaan.
Myös kapinalliset ovat ottaneet sekä poliittisia että sotavankeja. Nämä ovat niin sanottuja palkkasotilaita, joiden epäillään taistelevan Gaddafin riveissä rahasta. Useimmat ovat kotoisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Kiinniotettuja arvioidaan olleen satoja, mutta suurin osa on vapautettu.
Myös afrikkalaisia siirtotyöläisiä on vainottu Itä-Libyassa. Monia on pidätetty, sadat ovat saaneet vammoja vihaisten kansanjoukkojen käytyä heidän kimppuunsa ja joitakin on lynkattu.
Oikeutta tarvitaan
Gaddafin joukkojen yrittäessä vallata Bengasia sotilaita joutui kaupunkia hallitsevien kapinallisten vangeiksi. Heidän kohtalostaan ei ole saatu tietoja, Amnestyn tutkija Donatella Rovera sanoo.
Kapinallisten väliaikaishallituksen tiedottaja Essam Gheriani vakuuttaa, että sotavangit saavat kansainvälisten sääntöjen mukaisen oikeudenkäynnin.
Libyassa ei kuitenkaan ole toimivaa oikeuslaitosta Gaddafin 42-vuotisen diktatuurin jäljiltä, Rovera muistuttaa.
Gherianikin myöntää, että kokemusta puuttuu ja vankien kohtelussa on tehty virheitä.
Veljen tilalle vieras
Human Rights Watchin johtoon kuuluva Peter Bouckaert sanoo pahimmaksi virheeksi sen, että kapinalliset toivat kansainvälisen lehdistön eteen joukon miehiä, joiden ilmoitettiin olevan ”palkkasotureita”, vaikka tapauksia ei ollut tutkittu.
Roveran mukaan kapinalliset ovat sittemmin piilottaneet vangit vihaisilta libyalaisilta.
– Vaikka vihaisimme heitä, emme voi evätä heiltä perustavia ihmisoikeuksia Gheriani sanoo. Hän myöntää asian välillä unohtuneen vallankumouskiihkon ja kokemattomuuden vuoksi.
– Kapinalliset ovat tehneet ”palkkasotureista” kaiken pahan ruumiillistumia, koska nämä ovat helppo kohde vihalle, Rovera sanoo.
– On aina helpompaa kuvitella, että vastassa on joku muu kuin oma veljesi.
Bengasissa on otettu kiinni myös Gaddafia tukevia paikallisia, mutta näiden sijoituspaikkoja ja määriä ei ole kerrottu.
lehti 