Humalassa hukkuu parempikin uimari

Yli 40 vuotta uima-altaissa ja altaiden äärellä viihtynyt uimaopettaja Merja Kalenius arvioi jakaneensa uintioppia valmentajana ja uimaopettajana noin 30 000 lapselle.

Kalenius kertoo itse oppineensa alkeelliset uimataidot kahdeksanvuotiaana pulikoidessaan kavereiden kanssa Jyväskylän Köhniönjärvellä.

– Eri uintilajit opin Jyväskylän Saukoissa, kun rupesin uimaan kilpaa 12-vuotiaana.

Neljän vuoden kilpailemisen jälkeen ”Meku” Kalenius (silloin vielä Hujo) siirtyi menestyksekkään valmentajan Oskari Turusen apuvalmentajaksi ja sittemmin seuran päävalmentajaksi. TUL:n uinnin kehittämiseen Kalenius on osallistunut paitsi Saukoissa ja Joensuun Työväen Uimareissa, myös Keski-Suomen ja Karjalan piirien uintijaostoissa sekä liiton uinnin koulutusvaliokunnassa.

Päätoimisen lasten uimaopettajan työn Kalenius aloitti vuonna 1983 Joensuussa ja vuodesta 1986 työ on jatkunut Vaajakoskella ja myöhemmin myös Tikkakoskella. Kalenius organisoi silloisen Jyväskylän maalaiskunnan uinninopetusjärjestelmän niin menestyksekkäästi, että Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto valitsi hänet vuonna 2007 Vuoden uimaopettajaksi.

Taitoerot kasvamassa

Pitkän linjan uimaope on huolissaan siitä, että uimataitoerot koululuokkien sisällä ovat kasvamassa. Pienimpien, eppujen ja toppujen osalta uimataito riippuu vanhemmista: jos vanhemmat eivät jaksa, viitsi tai jos heillä ei ole varaa lähteä uimahalliin, lasten uimataito ei kehity, eivätkä nämä lapset tule myöhemminkään omana aikana uimaan.

Vastuun lasten uimaanoppimisesta Kalenius jakaa kodin ja koulun kesken.

– Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto suosittelee kouluille 36 uimahallikäyntiä ala-asteen kuuden vuoden aikana. Jyväskylässä käydään 28 kertaa. Se ei riitä monipuoliseen uimataitoon, jos vanhemmat eivät omana aikanaan vie lastaan uimaan. Näin on varsinkin silloin, jos lapsi on syystä tai toisesta vesikammoinen.

Kalenius on ohjannut sellaisiakin ekaluokkalaisia, jotka eivät ole kertaakaan käyneet aiemmin uimahallissa, vaikka halli on aivan naapurissa.

Kaikki oppivat uimaan

Uimaopettajan mukaan periaatteessa kaikki lapset oppivat uimaan, jos vaan opetetaan. Uimataidon mittaamiseen käytetään pohjoismaista uimataitotestiä, jossa hypätään syvään veteen ja pitää uida 200 metriä huilaamatta, siitä vähintään 50 metriä selällään.

– Tähän asti on sanottu, että 85 prosenttia kutosluokkalaisista pystyy tekemään testin, mutta testi on silloin tehty luokassa käsi ylös -kysymällä. Kun samat asiat kysyttiin paperilla, tulos putosi lähelle 70:ää prosenttia.

Itse opettamiensa luokkien osalta Kalenius pääsi tänä vuonna 90,3 prosenttiin, vaikka testi tehtiin uimalla.

– Ennätys on lukuvuodelta 2005–2006, jolloin pääsin 95 prosenttiin. Testiä oli Tikkakoskella ja Vaajakoskella yrittämässä noin 480 oppilasta. Jos koulussa ei anneta uimaopetusta, niin taso jää 65–75 prosenttiin. Se on harhaa, että vanhemmat opettaisivat lapset uimaan.

– Koulujen opetussuunnitelmassa sanotaan, että uimataito täytyy opettaa, mutta ei sanota kuinka paljon. Mitä kauempana uimahallista. ollaan, sitä vähemmän käydään. Jotkut koulut huolehtivat uimaopetuksesta erinomaisen hyvin, vaikka niillä menee paljon rahaa kuljetuksiin. Ne pitävät uimaopetusta niin tärkeänä.

Hukkumiset vähentyneet

Miksi uimataito sitten on tärkeä Suomessa?

– Nämä taidot ovat tärkeitä ensinnäkin meidän lukuisien järvien takia. Järvillä liikutaan paljon ja valistuksesta huolimatta meillä on hukkunut vuosittain parisataa ihmistä.

Vielä 1940- ja 50-luvuilla hukkuneiden määrä Suomessa oli vuosittain 500:n tienoilla ja 60-luvullakin yli 400:n. Kalenius arvelee, että uimaopetuksella ja valistustyöllä on omat ansionsa lukujen kaunistumisessa.

Lasten hukkumisen ehkäisyssä Kalenius pitää tärkeänä, että pieniä lapsia valvotaan rannalla koko ajan.

– Tänä kesänäkin näin uimarannalla, kun isä sanoi 4–5-vuotiaalle lapselleen, jolla oli uimarengas ympärillään, että älä mene sitten syvälle, minä lähden juomaan vettä. Eihän niin pieni lapsi tiedä, mikä on syvää. Hukkuminen voi tapahtua hetkessä.

Ei humalassa veteen

Kouluikäisistä lähtien Kalenius korostaa uimataidon merkitystä, ja aikuisia hän kehottaa olemaan viisaasti vesillä.

– Humalassa ei pidä koskaan mennä veteen. Alkoholi ja vesi on aika kuolettava yhdistelmä.

Kesäaikaisista aikuisille tapahtuneista onnettomuuksista peräti 80 prosenttia on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena.

– Vaikka minkälaiset kampanjat vedetään, niin aina joiltakin homma karkaa käsistä.

Juhannuspyhät ovat erityisen vaarallisia suomalaismiehille. Viime juhannuksessa Suomessa hukkui seitsemän miestä ja kolme naista. Määrä oli selvästi suurempi kuin edellisvuosina. Vielä useampia ihmishenkiä menetettiin vuonna 2000, jolloin hukkuneita kirjattiin 16 (13 miestä 3 naista) ja vuonna 1999 peräti 20 (16 miestä ja 4 naista).

Uimaopettaja kehottaa uimareita ja muita vesillä liikkujia kunnioittamaan vettä myös selvin päin

– Vaikka osaan uida, niin uin aina rannan suuntaisesti. Eihän sitä tiedä, vaikka tulisi joku hirveä kramppi. Jos lähdetään uimaan kauemmaksi, niin pitää olla vene siinä vierellä. Ihmiset eivät ymmärrä, että vaikka olisi kaveri mukana, niin jos jotain sattuu, sen kaverin kuljettaminen on mielettömän rankkaa. Se vaatii kovaa kuntoa ja hyvää uimataitoa. Mieluummin aina vene mukaan, tai joku apuväline.

Hyvä uimataito on halpa henkivakuutus, joka voi auttaa myös lähimmäisen pelastamisessa. Sen lisäksi Merja Kalenius kehuu uintia myös erinomaiseksi kuntoliikuntamuodoksi.

– Uinti on ihan parhaita kuntoilumuotoja. Se on hyvin nivelystävällinen verrattuna vaikka asvaltilla hölkkäämiseen. Uinti käy kaikille.