Tieto on tiukassa Swazimaassa

Swazimaassa moni viranomainen ei pidä tiedonsaantia kansalaisten oikeutena, vaan etuoikeutena, joka voidaan peruuttaa milloin tahansa.

Koulutyttö Nothile Dlamini, 16, koki sen karvaasti osallistuessaan seitsemän hengen ryhmään, joka testasi viranomaisten tiedotusvalmiutta Swazimaan Pelastakaa lapset -järjestön aloitteesta.

Selvitys kuuluu osana Oikeus tietää, oikeus opiskella -hankkeeseen, jota toteutetaan kaikkiaan kuudessa Afrikan maassa. Tarkoitus on parantaa kansalaisten, varsinkin naisten ja lasten, osallistumista koulutusta koskevaan päätöksentekoon.

– Tajusin, että tiedonsaanti riippuu paljolti siitä, kuka kysyy, Nothile Dlamini sanoo.

Varsinkin valtion virkamiehet suhtautuivat häneen kuin ilmaan, ja toiset olivat niin karkeita, että Dlamini sai pidätellä kyyneleitä.

Alle kolmannes antoi tietoja

Tutkimuksen piiriin osuneista virkamiehistä vain 27 prosenttia suostui antamaan pyydettyjä tietoja. Lapsille tiedonsaanti osoittautui kaikkein vaikeimmaksi, Pelastakaa lapset -järjestön lakimies Jackson Rodgers sanoo.

– Asialla on erityistä merkitystä Swazimaassa, jossa 26 prosenttia 15-49-vuotiaista kantaa hi-virusta. Aids-orpoja on noin 70 000, joten monen perheen vastuunkantajat ovat lapsia ja tieto on heille erityisen tarpeellista, Rodgers huomauttaa.

Viisi kuukautta kestäneeseen viranomaisten testaukseen osallistuivat Dlaminin ohella ammattiyhdistysaktiivi, kansalaisjärjestön työntekijä, koulukomitean jäsen, invalidi, toimittaja ja perheenäiti.

Kaikki törmäsivät tiedonsaannin esteisiin, joita viranomaiset perustelivat kansallisella turvallisuudella, yksityisyyden suojalla, liikesalaisuudella, yleisellä turvallisuudella tai päätöksenteon tehottomuudella.

Virkamies päättää

Rodgers muistuttaa, että oikeus tiedonsaantiin sisältyy Swazimaan perustuslakiin siinä kuin sanan- ja kokoontumisenvapauskin.

Tutkimusta valvoneen Nomfundo Dlaminin mukaan testaajien kohtelu vaihteli. Jonkin tahon edustajiksi esittäytyneet saivat yleensä enemmän virkamiesten huomiota kuin koulutyttö, invalidi tai perheenäiti.

Esteisiin törmäsi myös mukana ollut toimittaja Fanyana Mabuza.

– Havaitsin, että mitään yleistä tiedotuspolitiikkaa ei ole. Kaikki riippuu kulloisenkin virkamiehen harkinnasta.

Tiedon kysyjiltä tivattiin aina, mihin he sitä tarvitsevat, mikä heijastaa yleistä pelokkuutta.

Koulujen rehtorit ilmoittivat auliisti oppilasmäärän, mutta kehottivat kyselemään tilinpäätöstietoja opetusministeriöstä, Nomfundo Dlamini kertoo.

Swazimaa aloitti vuonna 2009 maksuttoman perusopetuksen. Siksi kansalaiset tarvitsevat tietoa voidakseen vaikuttaa koululaitoksen kehittämiseen, Pelastakaa lapset -järjestön johtaja Dumisani Mnisi sanoo.