Viime viikon lopulla Palloliiton liittohallitus ilmoitti ottavansa ensi kaudella kotimaisissa huippusarjoissa, siis Veikkausliigassa, miesten ykkösessä ja kakkosessa, sekä naisten liigassa ja ykkösessä käyttöön niin sanotun Homegrown-säännöstön. Sen mukaan ottelupöytäkirjaan merkityistä pelaajista puolet tulee olla säännöstön kriteerit täyttäviä pelaajia ja neljän heistä pitää pelata ottelussa.
Homegrown-säännöstö laskee pelaajan kotimaiseksi, mikäli hän on ollut rekisteröitynä suomalaiseen seuraan ikävuosien 12 ja 21 välillä vähintään kolmen vuoden ajan. Palloliitto kertoo pyrkivänsä uudistuksella lisäämään seurojen juniorityön merkitystä. Mitä jalkapalloon tulee, Suomi on kiistatta kasvattajamaa. Tätä kehitystä Palloliitto pyrkii uudistuksellaan vahvistamaan.
Onko tällainen säännöstö maassamme tarpeellinen?
Säännöstö kirpaisee ainakin alkuun seuroja, jotka ovat rakentaneet joukkueensa ulkomaalaisvahvistusten varaan, mutta vain kevyesti. Veikkausliigatasolla vain muutama seura on perinteisesti rakentanut joukkueensa vahvistusten varaan. Alemmista sarjoistakaan vahvistuksilla ratsastavia seuroja ei kovin monta löydy.
Puolet ottelupöytäkirjaan merkityistä pelaajista tulee olla säännöstön alaisia, heistä neljän tulee pelata ottelussa. Säännöstö mahdollistaa edelleen siis peräti yhdeksän ulkomaalaisvahvistuksen pelaamisen ottelussa, jopa avauksessa.
Homegrown-pelaajien ikärajaa ei säännöstössä ole myöskään määritelty. Palloliiton päätös supistaa ylimpien sarjojen joukkuemääriä tekee nuorten lahjakkuuksien noususta aikuisten huipputasolle entistä vaikeampaa. Onko säännöstön tarkoituksena tasoittaa tehdyn päätöksen aiheuttamia sudenkuoppia, vai onko tavoitteena tosiaan lisätä kotimaisten nuorten pelaajien mahdollisuuksia?
Onko tällainen säännöstö sitten maassamme tarpeellinen? On toki, jos otetaan huomioon suomalaisten seurojen ja sarjojen rooli nimenomaan pelaajien kasvattajana suuremmille sarjoille ja seuroille. Pelaajamyynti on tärkeä tulonlähde suomalaisille seuroille.
Mutta miten käy kotimaisten sarjojen kilpailutilanteen? Riittävätkö pienempien seurojen resurssit pitämään huippulahjakkuuksia joukkueissaan, vai karkaavatko ”talentit” enenevissä määrin kasvukeskusten suuriin seuroihin? Ja kun näin mitä todennäköisimmin tapahtuu, kaventuuko suomalaisen seurajalkapalloilun terävin kärki, riittääkö suomalainen juniorityö tyydyttämään seurojen kotimaisten huippupelaajien tarpeen? Pyrkiikö Palloliitto sarjauudistuksella ja Homegrown- säännöstöllä korostamaan kasvukeskusten suurten seurojen asemaa suomalaisen seurafutiksen lippulaivoina?
Ajatuksen tasolla Homegrown-säännöstö on positiivinen uudistus, mutta tulevaisuus näyttää toimiiko se myös käytännössä. Sinänsä se on hyödyllinen ja varmasti kehittää seurojen juniorityötä pitkällä tähtäimellä. Seurojen eriarvoistuminen kuitenkin huolestuttaa. Tulevaisuudessa säännöstöä tulee myös tiukentaa, mikäli sillä halutaan olevan todellista vaikutusta suomalaiseen seurajalkapalloon ja junioritoimintaan.
Viikon Vakiokierroksen Valioliigan kohteissa Chelsea, Liverpool ja Arsenal (kohteet 1, 3 ja 5) kotijoukkueina, sekä Tottenham vierasjoukkueena (kohde 6) ovat otteluissaan selviä ennakkosuosikkeja. Kohteet voi raapustaa kupongille ilman varmistusmerkkejä. Sen sijaan kohteiden 2 West Bromwich–Fulham ja 4 Newcasle–Blackburn ykköset kannattaa varmistaa risteillä.
Champioshipin puolella kohteen 8 ottelu käydään Portsmouthin ja Blackpoolin välillä. Molemmilla oli kauden alkaessa mahdollisuudet jopa nousta karsintapaikoille. Kotijoukkue Portsmouth näyttää jo alkukaudella putoavan kärjen vauhdista, kun taas Blackpool majailee aivan kärjen tuntumassa. Vierasjoukkue on lievä ennakkosuosikki. Varovainen pelaaja voi varmistaa kakkosen ristillä.
Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1 (X), 1, 1 (X), 1, 2, 1, 2 (X), 1 (X), 2 (X), 1 (X), 1, 1.
lehti 