Uusi vuosituhat on tuonut suomalaiseen työmarkkinakenttään uuden sodankäyntitavan. Työpaikkojen hävittämisessä eivät enää riitä vanhentuvien koneiden vaihtaminen moderneihin ja vähemmän työvoimaa tarvitseviin laitteistoihin. Kapitalismi on siirtynyt ohjussotaan: ammutaan ilmoille tieto-ohjus tehtaan lopettamisesta.
Myllykosken tehtaan lopetuspäätös oli uuden aselajin koeammunta, jota suurpääoma käyttää vastaisuudessa tehokkaasti, jos ei maan elinkeinopolitiikkaa pystytä muuttamaan. Nyt on työväenliikkeen palattava taistelemaan valtio-omisteisen teollisuuden rakentamisen puolesta. On myös osattava valvoa omaisuuden säilyttämistä, etteivät oikeistoministerit pääse myymään kansallisomaisuutta polkuhinnalla kansainvälisille keinottelijoille.
Harmaassa verhossa hyökkäävä yksityiskapitalismi on julistanut pysyvän sodan ammattiyhdistysliikkeelle ja pohjoismaiselle hyvinvoinnille. Suomesta on tullut uuden taktiikan toteutuskenttä. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on lopetettu puunjalostusalalla pari tehdasta vuodessa ja pääomat siirretty kylmän harkitusti Etelä-Amerikkaan ja Kiinaan. Elinkeinoelämän uudistuminen vaatii luovaa järkeä ja ehdotonta rehellisyyttä.
Yksityiskapitalismi on julistanut pysyvän sodan ammattiyhdistysliikkeelle.
Aamutelevisiossa 3.syyskuuta Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala esitti huomionarvoisia ajatuksia. Vanhala aivan oikein totesi, että ammattiyhdistysliike ei osannut hoitaa jäsentensä irtisanomissuojaa silloin, kun se olisi hyvien tuotantoaikojen kuluessa ollut mahdollista.
SAK:n ja liittojen puheenjohtajat laiminlöivät 1970 luvulla esiinnousseen yritysdemokratiahankkeen, jota valtiovaltakin niille silloisen professorikomitean heittämien tavoitteiden mukaisesti tarjosi. Valmet Oy:n tehtailla, Enso- Gutzeit Oy:ssä ja myös Schauman yhtiön tuotantolaitoksilla käytiin keskustelua, jossa esiin nousi vaatimus irtisanomissuojan toteuttamisesta eurooppalaiselle tasolle.
Kuin kohtalon oikusta jouduin omakohtaisesti näiden asioiden myrskyn silmään vuosina 1971–75, kun innokkaasti yritin viedä jäsenkentän terveisiä Enso-Gutzeit Oy:n hallitukseen ja hallintoneuvostoon. Työnantajaliiton peli oli kovaa, vallan jakaminen edes pieneltä osalta ei tullut vuorineuvosten mielestä kysymykseen.
Enso-Gutzeit Oy:n satavuotisjuhlien alla 1972 erotettiin pääjohtaja Halle, joka oli antanut oikeuden lähteä selvittämään ja neuvottelemaan yhtiön kaksitoistatuhantisen henkilöstön yhteistyön parantamista.
Ammattijärjestöjen hajaannuskausi 1960-luvulla oli varmaan osoittanut ja myös opettanut, että se ruma peli, jota oikeistolaiset yritysjohtajat olivat harjoittaneet sosialidemokraattisen asevelijuntan kanssa ay-liikkeen hajotustyössä, oli maksanut monta miljoonaa rahassa ja tuottanut monta työrauhariitaa henkilöstösuhteissa yhtiön kentässä.
Petri Vanhala ei vielä tuolloin tehtaan käryjä ennättänyt haistella, hän on vapaa näistä arvosteluista, mutta kovasti ylistetty Veikko Ahtola ja SAK:n puheenjohtaja Niilo Hämäläinen olivat sanalla sanoen täysin ”pihalla” työsuhteiden kehittämisasioissa. Heille riitti pääluottamusmiessopimukset ja monessa komiteassa latistettu yty-laki, jolle kapitalistit naureskelevat viskilasien äärellä. Pihalla olivat myös molempien vasemmistopuolueiden johtajat, joille riitti ministeripaikoista neuvottelu.
Työpaikkojen suojeleminen ei yksin riitä tulevaisuuden turvaamiseen suomalaisille. Tarvitaan myös järjestelmää tukemaan köyhiä keksijöitä, ideanikkareita ja tietysti eettistä valvontaa valtakunnan omaisuuden suojelemiseksi pelureilta.
lehti 