Keski-Suomesta Pihtiputaalta on löytynyt pohjoinen arktisten elinympäristöjen sammallaji napakinnassammal (Scapania spitsbergensis). Suomessa erittäin uhanalaista lajia tavataan harvinaisena pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla.
Pihtiputaalta lajia löytyi noin hehtaarin kokoisesta louhikosta. Napakinnassammalta voi uhata ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma mahdollinen kasvupaikkojen kuivuminen.
Napakinnassammal on kinnassammalten sukuun kuuluva maksasammal, joka kasvaa yleensä punaisina mattomaisina laikkuina kivipinnalla tai märällä maalla. Laikut muodostuvat 3-8 sentin pituisista versoista, joiden lehtiliuskojen reunoissa on paljain silmin erottuvia hampaita.
Aikaisemmin vain Lapissa
Tuoreimman, vuoden 2010 uhanalaisarvioinnin, mukaan napakinnassammal on Suomessa erittäin uhanalainen laji. Sammaltyöryhmän sihteeri Riikka Juutisen mukaan napakinnassammal tunnetaan ennestään Suomesta vain kahdeksalta paikalta Enontekiön suurtuntureilta, Kevon luonnonpuistosta ja Posion Korouomasta
Enontekiön esiintymät sijaitsevat paljakalla, ja Kevon sekä Korouoman rotkokasvupaikat lienevät jäänteitä nykyistä kylmemmältä ilmastokaudelta. Napakinnassammal kasvaa tunturinlaen lohkareiden välissä, tunturipuroissa sekä suojaisilla valuvetisillä kallioseinillä. Kasvupaikat ovat karuja ja pysyvästi kosteita.
Napakinnassammalen leviämiskyky arvioidaan heikoksi ja sen levittäytyminen uusille kasvupaikoille on siten rajoittunutta.
Viime keväänä biologi Anna Mäkelä määritti Keski-Suomen luontomuseon sammalkokoelmista löytyneen määrittämättömän maksasammallajin napakinnassammaleeksi. Näytteen olivat keränneet kasvitieteen lehtori Veli Saari ja edesmennyt professori Mikko Raatikainen kesällä 1991.
Näyte oli kerätty louhikosta ja kasvupaikka ilmoitettu kilometriruudun tarkkuudella. Kyseessä oli luonnonmaantieteellisesti varsin merkittävä löytö, joten napakinnassammalta päätettiin etsiä Pihtiputaalta heti lumien sulettua.
Toukokuussa tehdyllä maastokäynnillä napakinnassammalta ei löytynyt, mutta syyskuinen ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta tehty etsintä tuotti tulosta.
Louhikossa kivilohkareiden välissä
Maastoetsintöihin osallistunut ELY-keskuksen biologi Johanna Hallman kertoo, että napakinnassammal löytyi vajaan yhden hehtaarin kokoisesta louhikosta louhikon molemmista päistä. Kasvupaikkana oli kummallakin paikalla isojen kivenlohkareiden välinen kostea onkalo, jossa sitä kasvoi kahdesta lohkareiden välisestä kolosta.
Napakinnassammalen kasvupaikkojen säilymisen kannalta olennaista on pysyvästi kostea ja viileä pienilmasto. Laji onkin herkkä lämpenemisen aiheuttamille muutoksille kuten kasvupaikkojen mahdolliselle kuivumiselle.
Uhanalaisarvioinnissa ilmaston lämpenemisen arvioidaan olevan uhanalaisuuden syynä 27 sammallajilla ja yhtenä tulevaisuuden uhkatekijänä 126 sammallajilla. Tähän joukkoon kuuluu myös napakinnassammal.
lehti 