Kerhon aktiivit Jaana Kivimäki, Jussi Kestilä ja Pekka Kuivalahti uskovat, että heidän toiveensa toteutuu, jos kerhoon löytyy uusia jäseniä. Siksi he toivottavatkin mukaan kaikki nykyisen ammattiliittonsa jäsenet.
Ammattiliittojen yhdistymisen myötä tamperelaiskerho on nyt Teollisuusalojen ammattiliiton TEAM:n kerho.
Loistava menneisyys
Kirjatyöntekijöiden ammattikunta on kautta aikojen ollut luovaa ja kulttuurinnälkäistä väkeä. Siksi varmasti jäsenistöä ei tarvinnut aikanaan kahdesti houkutella mukaan kirjallisuuskerhoon, josta paisui taiteen kaikille alueille kurkottanut kulttuurikerho.
– Idea kerhosta syntyi, kun taas kerran keskustelimme taiteesta, kertoo Kestilä. Kerhon perustajat olivat Aamulehden konelatojia. Kestilä on yksi heistä.
Kerhon jäsenistö harrasti taiteita monipuolisesti. Oli kuvataidetta, valokuvausta, musiikkia, runon ja proosan tekijöitä.
Kirjallisuuskerholla onkin kunnioitusta herättävä menneisyys. Sen loistokautta olivat 1960-70-luvut, jolloin kirjatyöntekijöitä oli paljon ja yhteisöllisyys oli vahvoilla. Silloin järjestettiin paljon keskustelutilaisuuksia, joissa vieraili alustamassa muun muassa taiteilija Veikko Sinisalo, mutta myös Hymy-lehden Urpo Lahtinen.
Kerhon Aleksandr Solzhenitsyn -illasta puhuttiin pitkään. ”Tilaisuus oli käsinkosketeltavan tiheä, miltei hylsyjä kerättiin”, todetaan kirjallisuuskerhon julkaisemassa 40-vuotishistoriikissa.
Kerhon omat julkaisut ovat herättäneet valtakunnallistakin huomiota. Esimerkiksi vuoden 1971 Loitto -antologian runoja päätyi Ylen päivän mietelauseiksi.
Runokirjojen lisäksi kerho on julkaissut muun muassa Musta kaarti muistelee -kirjan, jossa kuvataan kirjapainoalan vaiheita tamperelaisten kirjapainoveteraanien kertomusten pohjalta.
Kuvataiteessakin kerho voi ylpeillä saavutuksillaan. Se on nimittäin ainut ryhmä, joka harrastajapohjalta on saanut Nykytaiteen museoon näyttelyn. Tämä tapahtui vuonna 1980.
Taiteilun lisäksi kirjallisuuskerho on tehnyt rauhantyötä ja retkeillyt luonnossa.
”Tämä on perhe”
Kirjallisuuskerholla – jolle oikeampi nimi taitaisi olla kulttuurikerho – on ollut suuri merkitys jäsenistölleen. Jussi Kestilä esimerkiksi kertoo saaneensa kuvanveistoharrastukseensa tärkeää kannustusta kerhon muilta jäseniltä.
– Kerhossa on ollut se toveripiiri, jonka kanssa on voinut keskustella taiteesta.
Pekka Kuivalahti kertoo, että hänen kirjoittamisharrastuksensa samoin kuin valokuvaus ovat alkaneet kerhosta saadusta kipinästä.
– Tämähän on perhe! huudahtaa puolestaan vuodesta 1995 kerhon puheenjohtajana toiminut Jaana Kivimäki. Kerho on innostanut hänet kirjoittamaan muun muassa lehtijuttuja.
Nyt kerhossa on 15-20 aktiivisempaa jäsentä. Viime vuosina kerho on järjestänyt eri kaupunginosissa tarinailtoja. Viimeksi vanhoja aikoja on muisteltu Pispalassa. Lisää tarinailtoja on luvassa.
Kirjallisuuskerhosta tuli aikanaan, perustajiensa myötä ay-liikkeen vasemman laidan kerho.
– Mutta tämä koski vain perustajia. Toiminnassa puoluepolitiikka ei ole koskaan näkynyt, Kestilä korostaa.
Tamperelainen ay-väen kulttuurikerho on ainoa ainakin TEAM:ssa. Kestilä muistelee, että vastaavanlaisia kerhoja yritettiin aikanaan perustaa kirjaväelle Turkuun, Helsinkiin, Poriin ja Rovaniemelle. Mutta vain Tampereella kerho lähti pitkäikäiseen lentoon.
lehti 