Kuka olisi niin vastuuton, että antaisi juopuneena horjahtelevalle komissaari Olli Rehnille autonsa avaimet? Ei kukaan, joka haluaa estää autonsa kolhiintumisen tai romuttumisen.
Mikä maa olisi niin vastuuton, että antaisi avoimen valtakirjan taloutensa hoitamiseen henkilöille, jotka ovat juuri ajaneet konkurssin partaalle yhden maailman suurimmista talousalueista?
Joukko arvostetuimpia talousasiantuntijoita kuten Paul Krugman, Joseph Stiglitz, Martin Wolf ja Nouriel Roubini ovat pitäneet EU:n komission viimeaikaista talouslinjaa syyllisenä euroalueen kriisin pahenemiseen.
Maalaisjärjen mukaan euron kriisiin ajaneet ylimmät virkamiehet eli komissaarit tulisi demokratiassa siirtää syrjään eikä suinkaan antaa heille lisää valtaa.
Nyt komissio on itse ajamassa lakeja, joilla jokaisen euromaan olisi luovutettava taloutensa määräysvalta komissiolle, siis talouskriisiin syyllisille.
Sehän on sama kuin jos päin lyhtypylvästä ajanut pikkujoulujuhlija hoiperrellen sammaltaisi poliisille: ”Anna uusi mahdollisuus, niin kyllä näytän (hik) miten sitä oikein ajetaan – ja kunnolla!”
Ennen joulua EU:ssa yritetään ajaa läpi päätöksiä, joissa jo pahoin möhlineet komissaarit saavat laillisen oikeuden tarkastaa kunkin maan budjetit ja myös mahdollisuuden rankaista lähes automaattisilla sanktioilla, mikäli valtio velkaantuu hiemankin liikaa. Siis komissio saa käytännössä valtaa laman aikana heikentää vanhustenhoitoa, vähentää opettajia ja sairaanhoitajia, lakkauttaa lastentarhoja ja huonontaa julkista liikennettä ja muita julkisin varoin tuotettuja palveluja…
Ulkoministeri Erkki Tuomioja kysyy huolestuneena blogissaan (3.12.) ovatko nämä erityisesti Saksan ajamat uudistukset kokonaisuudessaan oikean suuntaisia: ”vai ovatko ne myös yritys sitoa tulevat päättäjät anti-keynesiläisiin ja monetaristisiin ratkaisuihin, jotka parhaimmassa tapauksessa ovat toimimattomia ja huonoimmassa sosiaalisesti ja taloudellisesti kielteisiä?”
Euroopan keskuspankin liian tiukka matalan inflaation linja on pääsyyllinen Kreikan, Portugalin, Italian ja muiden maiden korkotasojen nousemiseen kestämättömälle tasolle. Saksan kansleri Angela Merkel lienee sopinut Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghin kanssa, että kriisimaita ei auteta ennen kuin Saksa on saanut haluamansa sopimukset läpi, asiasta kirjoitti Ezra Klein Washington Postin blogissaan (2.12.).
Der Spiegelin artikkelissa (5.12.) Merkelin tiukan linjan arvioidaan pitävän tulevaisuudessa, jolloin uusien sopimusten jälkeenkään Euroopan keskuspankin linja ei tule oleellisesti muuttumaan, vaan kriisimaiden on itse saatava taloutensa kuntoon.
Taloustoimittaja Jan Hurri (27.11.) pitää meneillään olevaa vallansiirtoprojektia yhtenä suurimmista EU:n historiassa, jolla on merkittäviä uhkakuvia Suomelle. Esimerkiksi velkojen muuttuminen yhteisvastuulliseksi saattaa nostaa Suomen vastuuosuutta jopa noin kaksi kertaa suuremmiksi kuin maamme nykyiset velat: ”yhteisvastuu paukauttaisi Suomen valtion velkavastuut suurin piirtein kaksin verroin valtion nykyistä omaa velkaa suuremmiksi”.
Saksa ja Ranska ovat kahdestaan muokkaamassa uusinta esitystä, joka muiden maiden olisi hyväksyttävä erittäin pikaisessa aikataulussa. Entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoitti Uuden Suomen bloginsa (25.11.) jatkokeskustelussa, että komissiolta on olemassa jo valmis lainsäädäntöehdotus. Lainsäädännön kautta uudet esitykset voidaan tarvittaessa ajaa hyvin nopeasti lävitse toisin kuin EU:n massiivisten perussopimusten muutosprosesseissa, joissa tarvitaan kunkin maan erillinen suostumus.
Uusista erittäin mittavista muutoksista eivät Merkel ja Sarkozy ole antaneet mitään yksityiskohtia julkisuuteen Der Spiegelin (6.12.) mukaan. Die Welt kirjoittaa (7.12. ), että Euroopan oikeusistuimelle ja EU:n komissiolle kaavaillaan annettavaksi laajalle ulottuvia valtuuksia jäsenmaiden kansallisiin budjetteihin.
Onko kyseessä Saksan oma etu, kun se estää järkevää taloudenpitoa? Komissio ja Euroopan keskuspankki toimivat kuin Saksan talutushihnassa ja myös Ranska on antanut Saksalle myöten. Saksan ajamat uudet budjettivallan säädökset tukevat sen jo kauan havittelemaa määräävää roolia EU:ssa, analysoi Tony Corn artikkelissaan 29.11.
Eli aivan kohta euromaita ohjaa kahden promillen uusliberalistisessa humalassa joukko sammaltavia dogmaatikkoja, jos heille luovutetaan tänä tai tulevina viikkoina kattava käskykirja. Kuka sen antaa? Maan hiljaisetko vai ministeritkö jotka eivät äänekkäästi protestoi vaikka kyseessä on maamme kaikkein keskeisin päätös, jotta Olli Rehn saisi dogmaattisesti humaloituneena ajaa yhä uudelleen ojaan vaikka hän sillä vaarantaa miljoonien hyvinvoinnin ja tulevaisuuden.
lehti 